Peruskursseista ja keskuspäivystyksestä

Jatketaan hieman näitä lyhyitä tietoiskuja.

Mietin aikoinaan tässä työni kaikkein synkimpien tylsyyden ja apaattisuuden hetkinä hakeutumista vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen päivystäjäksi.

Aina välillä näitä paikkoja hälypäivystäjäksi avautuu, vaikkakin tuntuu että sinnekin on kyllä tarvittaessa tunkua. Paikat kyllä myös täten sulkeutuvat äkkiä.

On vaikea sanoa että minkälaista työ hälyssä oikeastaan on. Varmaa kuitenkin on se että siellä on kiireistä ja hektistä- sekä kolmivuorotyötä. Palkkaus on käsittääkseni ainakin nelostasoa (ilman kahden vuoden kokemuslisää perustuntipalkka 11,13€ tunnilta, kuukausipalkka ilman lisiä 1803€) ellei jopa korkeampikin.

Veikkaisin että hälytyspäivystäjäksi täytyy osata vähän kaikenlaista niin rikosilmoitinjärjestelmiin kuin aluetuntemukseenkin liittyen. Vaarana voi tosiaan olla, että tässä työtehtävässä et kuolekaan tylsyyteen, vaan alat tuumata että kaikkeen siihen kiireeseen ja hektisyyteen verrattuna palkkasi ei edes nelos- tai vitostasolla juuri korreloi työn vaativuutta. Vaan milloinpa se missään työssä korreloisi työn vaativuutta?

Olen kuullut että jotkut ovat päätyneet työkkärin koulutusten jälkeen vartiointiliikkeiden hälytyskeskuksiin töihin. Toisaalta olen taas kuullut että pitkä ja monipuolinen palvelus vartiointifirmoille on poikinut sinne paikan. Varmasti myös tekninen tuntemus auttaa saamaan tämän homman, vaikkakin vastuu voi olla tässä työtehtävässä perus vartijanretaletta huomattavasti isompi.

Olisi tuollaista kai ihan jännä kokeilla. Harmi vaan että omassa firmassani tänne pääsy on melko vaikeaa.

Toinen asia josta voisin vielä puhua hieman ovat nämä vartijan "peruskurssit", eli vartijan työn perusteet (kestoltaan 40h) ja vartijan peruskurssi (kesto 60h). Parissa viikossa nuo saa suoritettua, jos haluaa.

Tuo ensimmäinen 40h kurssi oli omana aikanani noin vuosi sitten (joskus loppupuolella 2010) aika teoriapainotteinen. Siinä lähdettiin ihan perusasioista lainsäädännön osalta sekä käsiteltiin sitä että mitä vartija saa ja mitä se ei saa tehdä.

Käytännön harjoituksia tuolla ensimmäisellä kurssilla oli varsin vähän. Oikeastaan voimankäyttökoulutusta oli hyvin vähän- jopa muistaakseni niin vähän että ensimmäiset ja ainoat harjoitteet käsiraudoista, patukasta sekä erinäisistä kuljetusotteista osuivat samalle päivälle kuin koko kurssin loppukoe! Emme me siis hirveästi käytäntöä harjoitelleet. Yksikin päivä kului SPR:n hätäensiapu-kurssin suorittamiseen, ja siitä sai kivan kortinkin sitten lompakkoon muistoksi.

Kieltämättä olisi pelottanut mennä töihin tuon melkein viikon kestäneen kurssin jäljiltä. Onneksi kuitenkin päätin vetää siihen perään tuon 60h kestäneen, jossa oli (jo kumma kyllä) melkein kaikki osallistujat jo tehneet jotain tämän alan hommia ainakin parisen kuukautta.

Tuossa 60h kestäneessä peruskurssissa sitten jopa oli pari päivää voimankäyttökoulutusta, suoritettiin tulityökortti sekä EA1-ensiapukurssikin siihen sisältyi. Noihin oheishommiin meni parisen päivää sen varsinaisen "vartijakoulutuksen" ohella.

Yleisesti ottaen tuo 60h kurssi oli huomattavasti vakavemmin otettava. Oikeastaan minusta noiden molempien kurssien suorittamisen pitäisi olla pakollista että saisi toimia alalla edes sen kalenterivuoden neljä väliaikaista kuukautta. Totta puhuen minusta vartijan minimikoulutustaso voisi olla vähintään se ammattitutkinto, jonka jälkeen näillä 40h+60h kursseilla saisi toimia ainoastaan väliaikaisena vartijana.

Toisekseen tuntui että tuossa 60h kurssissa oli muutama täysin vartijan työhön liittymätön "osio", joista ehkä turhin oli järjestyksenvalvonta. Tuo JV-hommahan on täysin eri koulutus ja eri korttikin sinänsä, joten en tajua että miksi sitä piti "raapaista" tuohon tapaan vartijakurssilla, jolla koulutetaan vartijoita eikä järjestyksenvalvojia portsareiksi, JLJV-tyypeiksi sun muiksi.

Ja jos nyt mietitään ylipäätään noiden kurssien sisällön hyödyllisyyttä, niin tärkeintä on ehkä muistaa ne kaikki lakitekniset asiat. Minä ainakin koin heti sitten nämä työt aloitettuani, että niistä jutuista mitä näillä kursseilla opetettiin oli hyvin vähän- jos ollenkaan hyötyä sitten itse töissä.

Omalta kohdaltani kun nimittäin työ muuttui hyvin äkkiä pelkäksi respassa istumiseksi taikka epämukavilla työajoilla varustettuna iltavaksiksi jumalanhylkäämiin valvomoihin päätymiseksi. Varmaan joku kuvitteli myös jouduttuaan Kontulan ostarille että niillä muutamalla kuljetusotteella ja rouhealla "SEIISSS!! VARTIJA!"-huudolla saisi jotkut paatuneet pirinistit ojennukseen.

Varmasti siis olemme kukin kurssilta valmistuttuamme kokeneet niin positiivisia kuin negatiivisiakin yllätyksiä osaksemme.

Yksi asia joka on myös tullut mieleen noiden peruskurssien voimankäyttökoulutuksesta on ollut se, että sitä kuulee usein ns. "voimankäyttötilanteiden" menevän oikeassa elämässä täysin eri tavalla kun kursseilla opetetaan. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että jos hämärähemmo vetää puukon esiin, niin tilanne muuttuukin aika äkkiä hätävarjeluksi, jossa keinot ovatkin yllättäen aivan toisenlaiset kun siten miten siellä tunneilla opetettiin. Aina siis ei todellakaan voi toimia siten kun ohjekirjat määräävät- etenkin jos oman tai sivullisten henki on kyseessä.

Minusta tämä on äärimmäisen käytännönläheinen ammatti, jonka äärimmäiset perusasiat oppii vain teoriatunneilla- kun kaiken muun joutuu sitten usein "yritys ja erehdys"-periaatteella oppimaan ihan kylmästi töitä tehdessään.

Tämä asia kannattaa sitten sisäistää mahdollisen uransa alkuvaiheessa.