Ikävää huomata nyt tämän vähän yli vuoden vartijanuran tässä vaiheessa, että oikeastaan olen henkisesti toistaisen elämäni huonoimmassa kunnossa.
Työssä ei oikein tahdo jaksaa koska kaikki tuntuu melko päämäärättömältä. Sen ohella olen tullut myös siihen tulokseen, että ainoa syy miten joku voisi ja voi jaksaa tässä työssä on varmaan se jos hän saa alleen hyvän työkohteen, jossa vartijan läsnäolo koetaan työntekijöiden ja kenties vähän asiakkaidenkin osalta oleelliseksi. Tässä nykyisessä työkohteessani minä olen fifty-fifty sekoitussuhteella hyödyksi. Osa porukasta kohtelee minua kuin apinaa ja ajattelee, että olen perimmäisimmiltäni vain välttämätön paha sekä sitten se joku paskakuski joka saa aina päivän lopuksi sammuttaa valot ja sulkea ovet.
Tuo onkin varsin vittumainen piirre. Kun ihmiset poistuvat näissä toimistovartiointikohteissa duunipaikoiltaan, niin usein nämä sitten jättävät valoja päälle sekä työhuoneiden ovia auki ihan vaan sillä periaatteella, että he "tietävät" jonkun vartijan kumminkin saapuvan sulkemaan ne heidän jälkeensä. Kerrankin eräs tyyppi jätti ovet auki, radion päälle ja valotkin siinä sivussa.
Mietin usein että onko tuollainen jokinlaista omaa autuaaseen tilaansa tuudittautumista, missä aina vaan luotetaan siihen että jos paskoo lattialle tai jättää työhuoneensa valot päälle, että aina sieltä kumminkin tulee joku luuseri jossain univormussa siivoamaan sonnat tai sammuttamaan lamput? Jättävätkö nämä aasit todella valot päälle kotiinsakin sieltä poistuessaan? Haistakaa paska, te kurjat!
Toisekseen eräätkin isommat toimihenkilöt näissä kohteissa voisivat opetella ihan aikuisinakin ihmisinä kellonaikoja sekä niiden noudattamista. On vittumaista paimentaa aikuisia ihmisiä lähtemään kotiinsa, kun he eivät tiedosta sen puoleen muun yhteiskunnan kellonaikoja sen puoleen kuin minunkaan työaikojani.
Kolmanneksi eräänä päivänä lastauslaiturille oli jätetty varmaan kolmeen kertaan valot päälle ja minä apinana menin sammuttamaan ne joka kerta uudelleen. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin huomatakseni niiden olevan taas päällä.
Olen alkanut olemaan tyytyväinen siitä että kirjoittelen tätä blogia. Se on saanut kai ihan vähän lukijoitakin satunnaisesti, mutta sitäkin tärkeämpää on saada kaikille potentiaalisille uusille vartijoille hieman tietoa siitä että mitä tämä työ käytännössä päivästä päivään on. Takaan että jokainen alalla työskentelevä tulee turhautumaan jossakin vaiheessa, sillä jos meidän omat kiemuramme asiassa kuin asiassa eivät vituta, niin sitten varmasti viimeistään ne asiakaskohteet, joissa sinua kohdellaan kuin eläintä erinäisistäkin syistä.
Kannattaa tosiaan miettiä että lähteäkö tälle alalle. Pitäkää joku muu asia kiintopisteenä mielessänne mikäli vartijoiksi tai muiksi päädytte; tämän kaiken tulisi pikemminkin olla välivaihe. Luoja heitä paratkoon jotka päätyvät tekemään tätä vuosikymmeniksi.
Vaikka tämä onkin oikeastaan pitkäaikaisin työpaikkani, niin siltikin minusta tuntuu että pätkätyösuhteissa puistotyöntekijänä, postilla sekä siivoojana sain jotain konkreettisempaa aikaiseksi. Lisäksi päivät ja illat kuluivat nopeammin, eikä kukaan samaan tapaan vihannut sinua tuon VARTIJA/VÄKTARE-tunnuksen johdosta rinnassasi tai missä lie.
Tämä on kyllä omituista työtä kaikenkaikkiaan. Siivoojana työ oli alipalkattua ja aliarvostettua, mutta duunin tarkoitus kumminkin oli selkeänä mielessäsi ja edessäsi. Tässä työssä lähinnä toimit sylkykuppina koko ajan tietäen, että periaatteessa koulutettu apinakin voisi hoitaa valvomotehtäviäsi niin halutessaan. Sitä paitsi tiedän useitakin akateemisia siivoojia, joille ammatin arvostus on aivan toista luokkaa kun meidän alallamme. Yhtään akateemista vartijaa en tunne, vaikkakin opiskelunsa lopettanutta vartijaa kyllä tunnen. Olenhan itsekin sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti