Mieti vielä.

Kuten olette ehkä huomanneet, niin syy miksi tätä blogia päivitellään näinkin tiuhaan tahtiin on yksinkertaisesti se että työn ollessa näin tylsää riittää aikaa valvomon koneella istumiseen vaikka tuomiopäivään saakka.

Se on sikäli hyvä juttu, sillä blogin pitämisen ideanahan on juuri tehdä niin monta postausta kuin mahdollista potentiaalisten lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Tietenkään kaikki eivät ajattele noin, mutta veikkaisin että vartijan ylläpitämään blogiin voisi hyvinkin olla edes pientä kiinnostusta, sillä netissä ei tunnu tällä hetkellä olevan kovinkaan montaa vartijan kirjoittamaa blogia työtä ja etenkin sen nurjaa puolta käsittelevältä kantilta katsottuna.

On tosiaan kumma juttu ettei kovinkaan moni vartijablogi tunnu pysyvän hengissä. En sitten tiedä että väsyvätkö oikeasti hyvin tapahtumarikkaissa kohteissa työskentelevät alan miehet ja naiset kirjoittelemaan, vai katsotaanko blogin pitämistä "turvallisuusriskinä" siten, että joku asiakas, työtoveri tai vaikka esimies tajuaisi blogin sisältämistä jutuista jotakin salassapitovelvollista.

Ennen kuin tämän blogin perustin, olin jo pitkään vuosien ajan taltioinut elämääni. Tätä nykyä sitä oman elämänvaiheiden taltiointia on helppo tehdä julkisesti ihan internetin välityksellä mm. blogin muodossa, josta minulla onkin kokemusta tätä ennen oman varusmiespalvelukseni ajalta. Pidin siis perinteisesti ilmaistuna "inttiblogia" aikoinaan ihan alusta loppuun, mutta myönnettäköön että sitä en ehtinyt läheskään yhtä antaumuksellisesti kirjoittelemaan toisin kun tätä koettelemustani. Tuo mainitsemani inttiblogi on kyllä tosiaan vielä varmaan olemassa jossain netin syövereissä, mutta se ei ole kovin erikoinen ihan vaan sen takia, että silloin kun sitä kirjoitin, olisi joku voinut melko helposti tajuta kuka olin ja mitä siellä tein. Pidin siis sen jutut melko pintapuolisina ihan loppuun saakka, joka toisaalta oli aikalailla periaatteitteni vastaista; halusin nimittäin ihan palvelukseni alussa taltioida varusmiespalvelukseni juuri niin raadollisena kuin se niin hyvine kuin huonoinekin puolineen eteeni avautuisi. Väsyin kuitenkin koulutuksen tahdin ja silloisen elämäntilanteeni takia blogin kirjoitteluun ja siksi siitä tulikin aikalailla suppeampi kun mitä silloin joskus ajattelin.

Tätä blogia on helpompaa kirjoittaa useastakin syystä verrattuna siihen. Teen tätä blogia kyllä lähinnä vain kahdesta syystä- ensisijaisesti muistioksi itselleni sitten joskus niille päiville kun pääsen tästä ammatista irrottautumaan ja toisekseen ihan siksi että ihan jokainen tälle sivulle eksyvä saisi tietää mitä tämä hohdokas "turvallisuusalan duuni" todella voi pahimmillaan olla. Minusta tuntuu että muutama tätä blogia lukenut onkin alkanut jo miettimään jotain vähän muuta ammatikseen tai ainakin luonut varasuunnitelmia sille varalle että vartijaksi tai vastaavaksi alan tekijäksi sattuisi päätymään.

Toivon että tästä on jollekulle hyötyä siinä mielessä, että he lukisivat näitä juttuja ennen näihin töihin ryhtymistä tai siinä vaiheessa kun tämän alan varjopuolet alkavat ankarasti vituttamaan. Itse käytän tätä blogia paljolti turhautumisen purkamiseen nurkkaan ajetun villieläimen asemassa, joka ymmärtää että on sotkeutunut niin pahasti metsästäjän ansalankaan ettei pääse vähään aikaan siitä pois, mutta sen verran äänijänteitä on vielä jäljellä, että kykenee valittamaan ja uikuttamaan aina silloin tällöin.

Minun paras neuvoni jokaiselle alalle pyrkivälle on ihan yksinkertaisesti se että aina säilyttää jonkinlaisen varasuunnitelman tai unelman jostain toisesta ammatista tai työstä mielessään siinä vaiheessa jos alkuperäiset kuvitelmat eivät toteudukaan. Tämä varmasti pätee moneen muuhunkin ammattiin, mutta tämän alan luonne ja työtehtävät pakottavat minut alleviivaamaan neuvojani kaikille urilleen juuttuneille vartijoille ja sellaisiksi haluaville entistä enemmän.