Eilen eräs isokokoinen naisihminen hajotti inva-WC:n oven lukon potkaisemalla sitä useaan kertaa voimakkaasti. Hän sai jonkinlaisen paniikkikohtauksen takalukittuaan itsensä vessaan.
Olen aina sanonut tuota Inva-WC:n kaksoislukitusjärjestelmää vaaralliseksi. Toistaiseksi aivan liian moni ihminen on lukinnut itsensä sinne ja viime kesänä sinne lukittautui Jenkkituristipariskunnan naispuolinen edustaja, joka oli aivan kauhuissaan.
Noh, tästäkin tapauksesta sain minä luonnollisesti haukut. Kävin vapauttamassa naisen ja soittelin huoltomiehen korjaamaan lukon. Eräs asiakaskohteen vastaava ei kuitenkaan jakanut mielipidettäni siitä että tuo ovi ja sen lukitusjärjestelmä on valitettavasti aivan liian monimutkainen tavalliselle asiakkaalle. Jälleen kerran tunsin itseni jonkinlaiseksi esihistorialliseksi apinamieheksi, joka yritti parhaimmalla tavallaan artikuloida ja argumentoida paremman ratkaisun puolesta, mutta kun ennakkomielipiteet minua kohtaan nyt olivat ja ovat vaan niin kylmän kovia, niin kaikki sitten sysättiin ties minkä piikkiin. Vartija nyt vaan on näiden elitistien mielestä pelkkä apina, jonka käytännön osoittamat kokemukset ovat sellaisia, ettei niitä kannata ottaa huomioon.
Oikeastaan kun miettii tätäkin tapausta, niin ei voi olla toteamatta että tässä vartijan työssä sitä on useimmiten nykyään enemmän vahtimestari. Sellainen ammattinimike kun vahtimestari on aika vanhahtava, sillä suurelti vahtimestarit on nykypäivänä korvattu joko suoraan vartijoilla taikka sitten virastomestareilla, jotka voivat toisinaan myös olla sama asia. Toisinaan taas ei.
Vartijat kuitenkin tulevat halvemmiksi ja ovat aina vuokratyövoimaa jonkun yrityksen palveluksessa.
Nykyään ei myöskään- tai sanotaanko että enää ei pitkään aikaan ole riittänyt se että olet vain pelkkä kalju, mahdollisesti kookas heppu jossain myymälässä tai aulassa läsnäolollasi turvaamassa henkilökuntaa jotain potentiaalista vaaraa odottelessa. Enemmänkin nykyaikana vartijan työssä olen törmännyt siihen että aika paljon pitää omata erinäisiä ATK-taitoja sekä teknisestä tuntemuksesta ja pienistä korjaustaidoistakaan ei todellakaan ole haittaa.
Auloissa työskennellessäni olen usein tuntenut itseni jonkinlaisen toimistopalvelunhoitajan, vastaanottovirkailijan ja sihteerin välimuodoksi.
No, sitten on tietysti tämä ammattiryhmä vartijoissa jotka eivät halua olla siivoojan, toimistoapulaisen ja huoltomiehen välimuotoja. Jotkut firmat hämärtävät rajansa sille että mitä vartija oikeastaan tekee, joka on ymmärrettävästi helvetin alentavaa jo muutenkin aliarvostetun alan työntekijöitä kohtaan. Fiksuimmat painuvatkin pois näistä töistä heti kun joku käskee lähteä hoitamaan marketin pullokonetta tai iskee siivousmopin käteen.
Siihen kannattaa siis varautua kumminkin, että jonkinlaisena "yleismiehenä" sinua tullaan vartijana pitämään. Oikeastaan vähän kaikenlaista pitäisi osata ja tehdä, mutta siinä sivussa sitten pitäisi huolehtia lähimmäistesi turvallisuudesta noin niin kuin työasioita ajatellen.
Aina tähän ei kuitenkaan pysty, jos vaan ei osaa.
Olen itsekin tämän yli vuoden vartijauran jäljiltä toiminut eräänlaisena lähettinä, korjausmiehenä poistellut katkenneita avaimia lukkopesistä, toiminut useasti ATK-tukihenkilönä, antanut pintapuolista ensiapua, laatinut opastuskylttejä, jakanut elokuvalippuja sekä työmatkaseteleitä. Kerran autoin erästä varastomiestä purkamaan autonsa lastin eräälle lastaussillalle pumppukärryjen avulla ja siirtämään sen kahteen eri kerrokseen.
Olen sinänsä yllättynyt, että olen kyennyt vähän kaikenlaisiin hommiin näiden kuukausien aikana. En ole kieltämättä kovinkaan tekninen tyyppi siinä mielessä, että omat kädentaitoni ovat olleet aika mimimaaliset ihan aina. Pakottava tarve on kuitenkin opettanut minut soveltamaan aika rankasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti