Tulipa mieleeni taas hiukan tuoda julki omia huomioitani siitä että miten tällä yksityisellä turvallisuusalalla tämä työura voi edetä tai olla ylipäätään etenemättä.
Tosi monihan aloittaa niillä 40h+60h peruskursseilla, ja niiden ensimmäisten kuukausien (tai ehkä jopa vuosien) aikana saattaa innostua suorittamaan jonkun alan ammattitutkinnon. Yleinen, vaikkakaan ei kovin avoimesti myönnetty fakta on kuitenkin se että aika monta asiaa pitää mennä täydellisesti putkeen, jotta vartijan ammattitutkinto tai se turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto hyödyttää sinua urakehityksessäsi.
Kaiken nähdyn ja kuullun perusteella vartiointialalla on vaikeaa edetä urallaan, vaikka kävisi työhön liittyviä koulutuksia ja tutkintoja. Tämä johtuu lähinnä kai siitä, että esimiespaikkoja on vähemmän kuin halukkaita sekä niihin koulutettuja ihmisiä. Samaan tapaan kun elämässä kaikista ei voi tulla yhtä rikkaita kuin Bill Gates, ei myöskään yksityisissä vartiointiliikkeissä riitä jokaiselle ylipääjohtajan vakanssia näin kärjistetysti ilmaistuna.
Muutamat nuoret alalle tulleet ihmiset ovat kenties jo ennen työsuhdettaan suorittaneet tai ovat suorittamassa turvallisuusalan perustutkintoa, jossa luvataan monipuolisia työtehtäviä alalla. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan aivan heti, vaan kaikesta kuullusta ja nähdystä päätellen sinä turvallisuusalan perustutkinnon suorittanut lähes ilman työkokemusta vartiointiliikkeelle hakeva olet samassa asemassa kun se peruskurssitkin käynyt. Tämä on varmaan aika masentava ja yllättävä fakta monelle.
Vartiointialalla on vaikea edetä urallaan. Aina voi koettaa siirtyä työtehtävästä toiseen; eli vaikkapa piirivartioinnista järjestyksenvalvontaan tai auloista hälytyskeskukseen. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä että onko vapaita paikkoja olemassa, sillä tuntuu että aika moni vähän korkeammille nelos- tai vitostason palkoille päässyt pitää kyllä kiinni duunistaan kynsin ja hampain. Sama pätee esimiespaikkoihin, joihin on mahdollista päästä kiinni vain kaikkein isoimmissa alan yrityksissä, sillä pienemmissä niitä paikkoja on luonnollisesti vähemmän ja ihmiset niissä asemissa usein haluttomia siirtymään pois sen palkkaluokan tehtävästä.
Suomi on myös siitä mielenkiintoinen maa, että yksityinen turvallisuusala on aikamoisen ylikilpailtu kokonaisuus täällä. Meillä on Suomen kokoisessa maassa kolme suurta, ylikansallista ja puhtaan kansainvälistä vartiointiliikettä sekä siihen päälle kaikki pienet maakuntien liikkeet ja oma keskisuuri kotimaisemme. Vartijoita valmistuu lisäksi uusi erä uunista ympäri maata joka viikko. Silti joka viikko varmaan kymmenpäinen joukko vaihtaa alalta pois. Työsuhteet kuulemma kestävät turvallisuusalalla keskimäärin sen noin parisen vuotta nuoren ihmisen osalta- hyvä jos sitäkään.
Aika moni normaali ihminen olettaa että kun menee töihin firmaan X ja hoitaa tehtävänsä hyvin sekä kenties vielä kouluttautuukin, niin hänen potentiaalinsa huomioidaan. Näin ei kuitenkaan vartiointialalla ole, vaan kaikki on niin monen eri asian hyvin menemisestä kiinni, että minun neuvoni on unohtaa kokonaan alalla kouluttautuminen ja hankkia fiksu siviiliammatti. Sitä suosittelen kaikille, jotka nyt haaveilevat sitä kohde-esimiehen paikkaa tai jotain muuta esimiestyötä ammattitutkintopaperit kourassa.
Jos kuitenkin päättää yrittää edetä urallaan, niin neuvoisin hakeutumaan töihin alan isoimpiin firmoihin ihan sen logiikan perusteella, että mitä isompi firma on kyseessä, niin sitä suuremmat mahdolliset on että sieltä myöskin löytyy muitakin tehtäviä kuin perusvartijan tossunkuluttaminen tai respassa istuminen. Aika moni pitkään alalla ollut joutuu kiertämään eri firmoissa ennen lopullista jämähtämistään jonkun vartiointiliikkeen palvelukseen, sillä usein käy niin että se firma jonka palveluksessa olet sillä hetkellä ei omaakaan enää mitään kiinnostavaa tai mahdollista jatkoa. Usein siis ihmiset vaihtavat firmoja siksi, että toivovat ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.
Ei kannata kuitenkaan odottaa liikoja näilläkään resepteillä. Kaikkein fiksuinta on käyttää se aika vartijana työskennellessä jonkinlaiseen asioiden ja elämänuran pohdiskeluun, sillä olen huomannut että aika monelle tupsahtaa joku idea mieleen juuri erilaisia paskaduuneja tehdessä siitä, mitä he haluaisivat olemassaolollaan tehdä etenkin työn suhteen. Tuntuu että tosi moni tällä alalla työskentelevä nuori ihminen on kuitenkin tosi hukassa, ja tekee tätä nyt paremman puutteessa sen aikaa jos jotakin keksisi tai parempaa putkahtaisi eteen.
Tämä vartijan duuni tulee varmaan aika pitkään ellei jopa ikuisesti olemaan se läpimenotyö, joka jätetään kintereiltä heti kun jotain fiksumpaa tippuu eteen. Toki on kai niitäkin ihmisiä tällä alalla, jotka tekevät tätä työtä ihan mielellään ja jonkinlainen ammattieettinen päämäärä tai tavoite kirkkaana mielessä. Olen kohdannut heistä muutaman, enkä voi suoraan sanoen todeta ettäkö heidän korkeahko työmoraalinsa sitten kuitenkaan inspiroisi minua aivan hirvittävästi.
Toisekseen vartijan työllä on huono maine, vaikkakin viime vuosina alaa on yritetty siivota palkkaamalla hiukan fiksumpaa porukkaa erilaisiin kohteisiin. Aina tämä ei kuitenkaan ole onnistunut, vaan hyvin kirjavan taustan omaavaa sakkia tuntuu minullakin olevan työkavereina noin niin kuin työhistoriaa ajatellen. Totta puhuen minullekin tämä vartiointi on ensimmäinen "oikea" työpaikka, sillä kaikki edelliset työsuhteeni ovat olleet pätkätyösuhteita. Tämä ala on kuitenkin siitä otollinen monelle, että sinne on helppo työllistyä useimmitenkin.
Oikeastaan en niin halua sanoa mitään pahaa työkavereistani, mutta sen verran voin valitettavasti todeta, että usein tuntuu asiakasyritysten edustajien pitävän vartijoita jonkinlaisina välttämättöminä pahoina. Eräs entinen vartija tuttavana kertoi, että kun hän aloitti työnsä eräässä kohteessa, tietyt ihmiset siellä pitivät häntä niin idioottina että he melkein tavuttivat lauseensa aina hänelle puhuessaan. Olen kohdannut itsekin paljon halveksuntaa erinäisten asiakasyritysten työntekijöiden taholta, joka on sinänsä vähän hassua kun meidän pitäisi olla siellä kohteessa usein heitä ja heidän työntekoaan turvaamassa.
Eipä siis ihme että työssä ei oikein tahdo enää jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti