Valokuvia

Eilen  oli työlistaan merkitty vapaapäivä erään jutun johdosta, jonka vietin pääasiallisesti yrittäen nukkua huomattavia univelkojani pois. Eräs paska sivujuonne jonka olen huomannut tämän epäkiitollisen työurani sivutuotteeksi kehkeytyneen ovat nämä univaikeudet. Nykyisin nukun noin viisi tuntia yössä, johon valitettavasti kroppa rupeaa jo tottumaan.

Toissapäivänä työvuoro täyttyi jälleen lähinnä seisoskelusta ympäriinsä kädet tomerasti vyölle asetettuina ja erinäisiä "puhutusasentoja" treenaillen. Muutama vähän vanhempi täysin spontaanisti paikalle saapunut asiakas yritti jututtaa minua kun he kummastelivat erinäisiä aukioloaikoja sekä muuta paskaa. Yritin vaihtelevasti näyttää ja kuulostaa kiinnostunelta- etenkin siinä vaiheessa kun eräs nainen tuli juttelemaan minulle jostain lapsuutensa leluista. Mietin hetken että vaikutinko jotenkin erityisen lapselliselta hänestä kun piti tällaisista asioista ruveta minua jututtamaan, vai olinko se klassinen sivullinen uhri, joka nyt vaan päätyi tämän tädin tulilinjalle sille hetkelle.

En tiedä että onko se noloa vai huojentavaa todeta, että huomattava osa päivästäni tosiaan kuluu netissä surffatessa sekä ihmisten kanssa juttelemiseen. Toisinaan on kyllä työtehtäviäkin, mutta enimmäkseen etenkin nyt tässä kohteessa päivät kuluvat lonkkaa vetäen. Luonnollisesti kyllä tiedän että aivan kaikkialla näin ei ole.

Juttelin eilen erään kilpailevan firman kollegan kanssa, ja hän naispuolisena vartijana valitettavasti valitteli aivan samanlaisista asioista kun minäkin näin julkisesti blogini sivuilla. Olen kohdannut tässä työssä vaan kahdenlaisia vartijoita, joista toinen puoli pitää tätä jonkinlaisena moraalis-eettisenä kutsumuksena, sekä sitten heitä joille tämä on vain valitettavasti työ ja jopa sellainen työ johon on vaan päädytty.

Oli kuitenkin huojentavaa tavata toinen lähes samanlainen henkilö, joka myös suunnitteli pakoa alalta heti kun vaan jotain muuta löytyisi tilalle. Hän oli kuitenkin ollut töissä alalla jo aika pitkään, mutta edusti selkeästi tätä alalle ajautunutta karikatyyriä, niin kuin minäkin. Hän lohdutti minua toteamalla kerta toisensa jälkeen että kyseessä tosiaan oli ja on useimmille ihmisille se kuuluisa "pelkkä välivaiheammatti", mutta totta puhuen sitä asiaa mitä kukaan ei koskaan kysykään taitaa olla se että kuinka pitkään se kuuluisa välivaihe sitten tulee kestämään.

Toisiin asioihin mennäkseni eräs asia josta on ollut kieltämättä hyötyä tässä työssä on eräänlainen valokuvamuisti, jonka omaan. Tietenkään tämä "valokuvamuistini" ei ole aivan pilkuntarkka, mutta sen verran tarkka että jos olen joskus jonkun ihmisen tavannut, niin muistan kyllä hänet ja hänen kasvonsa lähes välittömästi mikäli kohtaan hänet pitemmänkin ajanjakson jälkeen uudestaan.

Tämä kyky on ollut siitä hyvä, että olen tässäkin kohteessa todella pelottavasti nähnyt useita henkilöitä menneisyydestäni täällä kävijöinä. En aio sen enempää eritellä että keitä he ovat olleet, mutta sanotaan näin että varmaan tusinan verran olen edellisistä elämistäni nähnyt porukkaa täällä aina tasaisin väliajoin. Käsittääkseni yksikään ei ole tunnistanut minua, sillä taidan olla nykyään aika erinäköinen verrattuna itseeni vaikkapa pari vuotta sitten. Uskon siis vahvasti siihen että tämä ammatin tuoma stigma, eli unvormuni peittää useimmiten kasvoni ja piirteeni siten, että minut nähdään vain eräänä nimettömänä yksityisen turvafirman käskyläisenä niiden muiden tuhansien joukossa, jotka partioivat pitkin pääkaupunkimme ympäristöjä.

Hyvä kasvomuisti kantaa tässä ammatissa pitkälle, sillä olen muutamankin kerran nähnyt metrossa täältä poistamiani teini-ikäisiä poikia ja he ovat kiltisti sekä täysin tunnistamatta kävelleet ohitseni. Uskoisin siihen mitä eräs vanhempi, jo hommat lopettanut vartija kertoili minulle aikoinaan siitä että siviilivaatteet päällä sinua eivät entiset "pokat" niinkään tunnistakaan ainakaan tämän kokoisessa kaupungissa ihan joka kerta. Muistan kuitenkin aika pitkälti jokaisen kasvot jonka kanssa olen joutunut työni puolesta asioimaan- onneksi melko vähän kuitenkin noin kokonaisuudessaan.