Työvuoroa on nyt jäljellä täällä respassa enää parisen tuntia, joten tuntuu luontevimmalta laukaista nyt sitten tämän vuoden viimeinen vartijan vuodatus ilmoille ilman sen kummempaa notkumista.
Eli kaksi vuotta on nyt tätä hommaa takana, jonka jäljiltä voin sanoa että puolitoista vuotta sitten olisi kai pitänyt jo lopettaa tämä homma hyvän sään aikana. Olen tämän vuoden päättyessä oikeastaan entistä turhautuneempi työhöni, vaikka kyllä kieltämättä käynkin töissä paljon ihan vaan siksi että pysyisin rahoissani tämän kaiken keskellä. Olen oppinut pitämään työperäisen masennuksen ja oman yksityiselämäni koukerot poissa työstä siinä määrin että masennusjaksot eivät ole enää niin pahoja kuin vielä ehkä viime talvena, mutta välillä tämä työ kuitenkin vaatimuksiltaan turhauttaa niin paljon että tekisi taas mieli vajota omaan masennukseensa.
Aika paljon positiivista saa kuitenkin kyllä tapahtua vuonna 2013 että jatkan enää tässä ammatissa. Tosiasia kuitenkin on että kukaan ei tiedä minkälainen aikataulu tästä työstä irtautumisella oikeastaan tulee olemaan, sillä työstä jota aion tehdä tämän jälkeen on vähintään tultava sama palkka tai parempi että se kannattaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessani. Elämisen kustannukset eivät nimittäin tule ainakaan alenemaan seuraavana vuonna, joten minusta tuntuu kyllä näin yleisestikin että aika moni varmaan ennen pitkää vaihtaa töitä aina parempipalkkaisempiin hommiin kun vaan tai jos pääsee. Harva sitä kai unelma-ammatikseen vartijaa ilmoittaa- niin kuin en minäkään.
Vaikka minulla on vielä työvuoroja jäljellä välipäiville ennen uuttavuotta, niin tuntuu että taidan ottaa ne vuorot ihan iisisti ja olla kirjoittelematta sen kummempia nyt enää tämän vuoden puolella. Jouluna on tärkeää ladata akkunsa ja unohtaa tämä työmaailma nyt kokonaan, sillä sen verran paskaa tämä loppuvuosi on nyt kyllä ollut että ei tässä joululomille ihan kovin kivoilla mielin lähdetä kun tiedetään että tuo eräs kohde jossa on ollut "henkilökemiallisia ongelmia" tulee olemaan asemapaikkanani vielä jonkun aikaa.
Lupaukseni seuraavalle vuodelle tulee olemaan ensisijaisesti varmaan työpaikan vaihtaminen ja siten yksityiseltä turva-alalta poistuminen kenties johonkin ihan eri hommaan muodossa jos toisessa. Toinen lupaukseni liittyy varmaan kuntoiluun ja salilla käyntiin, sillä haluaisin ruveta taas kuntoilemaan säännöllisemmin sekä elämään terveellisemmin.
Toivotan nyt kuitenkin kaikille lukijoille turvallista joulua tässä vaiheessa ja peesaan sanomalla vielä hyvää uuttakin vuotta!
Palaillaan koettelemuksiini vuonna 2013.
perjantai 21. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
Kahden vuoden kokemuksella?
Eilen tuli täyteen nyt sitten juhlallisesti kaksi vuotta tällä alalla.
En juhlinut tätä uskomattoman yli-inhimillistä ponnistusta yhtikäs mitenkään vaikka kieltämättä olutta tekikin suunnattomasti mieli jopa näin lähellä Joulua (vaikka nykyisin tekeekin aina), vaan makasin hiljaa avovaimon vieressä sängyssä yöllä ja mietin asioita. Juttelimme yöllä tästä työstäni ja ensimmäistä kertaa totesin avoimesti hänelle että minusta alkaa tuntumaan että työnjohtokin alkaa aavistelemaan että tämän hepun kohdalla alkaa pikkuhiljaa paukut olemaan lopussa työssäjaksamisen osalta. En vaan yksinkertaisesti kykene enää suodattamaan kaikkea sitä paskaa mitä asiakkailta saa tässä työssä kokea, mutta sitten voidaan kysyä että jos pää ei kestä asiakaspalvelua respassa, niin mitä helvettiä minä teen niissä istumassa sitten?
Eiliset tapahtumat olivat aika negatiiviset siinä mielessä että olen selvinnyt kaikissa kohteissa kuitenkin aikalailla hyvin ennen tuon kohteen synnyttämiä probleemia. Tuntuu että kuitenkin kaikesta huolimatta ratkaisu tähänkin ongelmaan olisi kylmästi se että oppisin sietämään jo kahden vuoden kokemuksella asiakkailta sekä kohteen omalta väeltä silkkaa vittuilua enemmän. Minusta sellainen ei ole mikään varsinaisen hyvä ominaisuus, vaan pikemminkin merkki ajasta ja työkulttuurista jossa elämme. Eli siis tässä tapauksessa ulkoistetun työntekijän on muututtava siten että häntä saa määrätä ihan miten vaan miettimättä oman käytöksensä ja suhtautumisensa rajoja toiseen? Eli modernin työlogiikan mukaan vika on minussa kun en kykene kestämään tuollaista umpikujaa jatkuvalla syötöllä, vaan koen että minua tulisi myös kohdella asiallisesti.
Tuo kohde josta nyt puhun on oikeastaan todellamahdoton paikka. Kun miettii että puhelinvaihteeseen soittelee kaikenlaista porukkaa, jotka usein haistattelevat sinulle, uhkaavat henkeäsi ja muutenkin käyttäytyvät epäystävällisesti periaatteessa täysin tuntematonta ihmistä eli minua kohtaan, niin se alkaa olemaan jo itsessään aika kestämätöntä. Sitten vielä kohteen oma työntekijäporukka nillittää vaikka mistä asioista, jolloin tilanne ennen pitkää repeää.
Tuntuu samalla ahdistavalta ja vapauttavalta todeta että minusta ei taida olla ainakaan tällaiseen palvelualan työhön, jossa pitää toimia täysin ilmeettömästi kusipuuna ties mille tahoille ilman sen kummempia reaktioita. En ilmeisesti kykene enää kovinkaan kauaa olemaan ilmeettömänä paskan palautteen vastaanottajana, vaan sen verran turhautumista minussa näyttää asustelevan että isken saman tien takaisin vaikka yleisen näkemyksen mukaan minun ei todellakaan pitäisi.
No, eipä toisaalta se nyt ole mikään ihme että tällä alalla on todella paljon sinne soveltumatonta porukkaa tehtävissä joissa he kuitenkin pyörivät vuosikausia. Toisekseen ennen pitkää jatkuva vittuilu kyllä sulattaa varmasti kylmähermoisimmankin kaverin, sillä täytyy muistaa että mekin olemme kuitenkin ihmisiä ja vieläpä huonosti palkattuja ihmisiä, joten palkkakaan ei kompensoi sitä jatkuvaa yleistä syypäänä olemista yhtikäs mitenkään.
Että on kai ihan luontevaa todeta että hermot eivät taida enää nykyisin riittää niihin hommiin joita teen, mutta sinniteltävä kuitenkin on kaikesta huolimatta. Minua neuvottiin ottamaan tuossa kohteessa jäljellä olevat vuorot ihan rauhallisesti, sillä se nyt joka tapauksessa loppuu osaltani ennen pitkää.
En juhlinut tätä uskomattoman yli-inhimillistä ponnistusta yhtikäs mitenkään vaikka kieltämättä olutta tekikin suunnattomasti mieli jopa näin lähellä Joulua (vaikka nykyisin tekeekin aina), vaan makasin hiljaa avovaimon vieressä sängyssä yöllä ja mietin asioita. Juttelimme yöllä tästä työstäni ja ensimmäistä kertaa totesin avoimesti hänelle että minusta alkaa tuntumaan että työnjohtokin alkaa aavistelemaan että tämän hepun kohdalla alkaa pikkuhiljaa paukut olemaan lopussa työssäjaksamisen osalta. En vaan yksinkertaisesti kykene enää suodattamaan kaikkea sitä paskaa mitä asiakkailta saa tässä työssä kokea, mutta sitten voidaan kysyä että jos pää ei kestä asiakaspalvelua respassa, niin mitä helvettiä minä teen niissä istumassa sitten?
Eiliset tapahtumat olivat aika negatiiviset siinä mielessä että olen selvinnyt kaikissa kohteissa kuitenkin aikalailla hyvin ennen tuon kohteen synnyttämiä probleemia. Tuntuu että kuitenkin kaikesta huolimatta ratkaisu tähänkin ongelmaan olisi kylmästi se että oppisin sietämään jo kahden vuoden kokemuksella asiakkailta sekä kohteen omalta väeltä silkkaa vittuilua enemmän. Minusta sellainen ei ole mikään varsinaisen hyvä ominaisuus, vaan pikemminkin merkki ajasta ja työkulttuurista jossa elämme. Eli siis tässä tapauksessa ulkoistetun työntekijän on muututtava siten että häntä saa määrätä ihan miten vaan miettimättä oman käytöksensä ja suhtautumisensa rajoja toiseen? Eli modernin työlogiikan mukaan vika on minussa kun en kykene kestämään tuollaista umpikujaa jatkuvalla syötöllä, vaan koen että minua tulisi myös kohdella asiallisesti.
Tuo kohde josta nyt puhun on oikeastaan todellamahdoton paikka. Kun miettii että puhelinvaihteeseen soittelee kaikenlaista porukkaa, jotka usein haistattelevat sinulle, uhkaavat henkeäsi ja muutenkin käyttäytyvät epäystävällisesti periaatteessa täysin tuntematonta ihmistä eli minua kohtaan, niin se alkaa olemaan jo itsessään aika kestämätöntä. Sitten vielä kohteen oma työntekijäporukka nillittää vaikka mistä asioista, jolloin tilanne ennen pitkää repeää.
Tuntuu samalla ahdistavalta ja vapauttavalta todeta että minusta ei taida olla ainakaan tällaiseen palvelualan työhön, jossa pitää toimia täysin ilmeettömästi kusipuuna ties mille tahoille ilman sen kummempia reaktioita. En ilmeisesti kykene enää kovinkaan kauaa olemaan ilmeettömänä paskan palautteen vastaanottajana, vaan sen verran turhautumista minussa näyttää asustelevan että isken saman tien takaisin vaikka yleisen näkemyksen mukaan minun ei todellakaan pitäisi.
No, eipä toisaalta se nyt ole mikään ihme että tällä alalla on todella paljon sinne soveltumatonta porukkaa tehtävissä joissa he kuitenkin pyörivät vuosikausia. Toisekseen ennen pitkää jatkuva vittuilu kyllä sulattaa varmasti kylmähermoisimmankin kaverin, sillä täytyy muistaa että mekin olemme kuitenkin ihmisiä ja vieläpä huonosti palkattuja ihmisiä, joten palkkakaan ei kompensoi sitä jatkuvaa yleistä syypäänä olemista yhtikäs mitenkään.
Että on kai ihan luontevaa todeta että hermot eivät taida enää nykyisin riittää niihin hommiin joita teen, mutta sinniteltävä kuitenkin on kaikesta huolimatta. Minua neuvottiin ottamaan tuossa kohteessa jäljellä olevat vuorot ihan rauhallisesti, sillä se nyt joka tapauksessa loppuu osaltani ennen pitkää.
Mainintoja ja puukkoja selkään
Keskusteluni liittyen toimintaani eräässä kohteessa josta aiemminkin mainitsin negatiivisessa valossa on nyt sitten käyty.
Keskustelussa selvisi että tämä ikävä puhelinvaihdekohteeni sisältää aika ikävää sakkia lähinnä kohteen henkilöstön osalta siinä määrin, että minua syytettiin asioista joita ei ollut edes minun vuoroillani tapahtunut. Siltikin valituksia oli lähetetty kasamäärin ja niissä mainittiin minut.
Hetken kieltämättä päässäni löi tyhjää kun ajattelin että olen tainnut nyt sitten joutua vielä työpaikkakiusaamisenkin uhriksi jo koettuani masennusta, työuupumusta ja yleistä epätoivoa ammattini vaikeuksien keskellä. Toisaalta eipähän se nyt enää tunnu missään että tällaista on tapahtunut, mutta se ehkä kertoo kohteesta ja sen henkilöstöstä jotain että moista tekevät näemmä ihan kiusallaan.
En ole ollut tuossa kohteessa vähään aikaan, mutta valitettavasti sinne on kyllä isketty minulle vuoroja tammikuuksi taas jonkun verran. On vaan ikävää kun tietää nyt ihan virallisesti että siellä kohteessa ollaan minua vastaan näinkin laajasti ja vieläpä asioista jotka eivät ole minun syytäni.
Lieventävänä asianhaarana on pakko sanoa että tämän jonkinasteisen fiaskon jäljiltä minulle nyt sitten keksitään jälleen uusia kohteita uudeksi vuodeksi. Onneksi tuo puhelinvaihderespa päättyy osaltani, sillä se on kyllä kieltämättä ollut kohde jonne en kovinkaan usein ole halunnut mennä, mutta pakko on ollut kun rahaa on tarvittu.
Tässä postauksessa muuten pointtina on lähinnä esimerkin kautta ilmaista se miten vaikeaa "ulkoistettuna" työntekijänä on vaatia oikeuksiaan siinä tapauksessa että tällaisia konfliktitilanteita tulee eteen. Oikeastaan ulkoistettu ei voi tehdä mitään muuta kuin vaihtaa kohdetta firmalla sisällä, sillä asiakasyrityksen työntekijää vastaan ei oikein taida paukut riittää. Toki jos nyt oltaisiin kaupungin palveluksessa tai jonkun muun tahon jossa kaikenlaisia työpaikkakiusausilmoituksia sun muita voisi laatia kuin vettä vaan, niin luonnollisesti tekisin kiusallani sellaisen näistä kyseisistä kusipäistä ihan vaan kostoksi.
Ulkoistettu työntekijä todellakin on eriarvoinen verrattuna oman firman porukoihin, eikä sille mitään voine lain edessä tällaisissa asioissa. Se kuitenkin kertoo siitä orjamentaliteetista jota usein asiakasyrityksen porukat kokevat tätä ulkoistettua aulapalvelijaa vartijan muodossa kohtaan.
Myönnän kyllä aivan suorilta käsin että kenties virheellisesti oma palveluasenteeni on sellainen että käyttäydyn kohteliaasti tasan niin kauan toista ihmistä kohtaan kun hän käyttäytyy minua kohtaan samoin. Kaikenlainen tiuskiminen, oman asemansa pönkittäminen sun muu paska saa minut iskemään takaisin ihan samalla mitalla, sillä fakta nyt vaan on se että vaikka olenkin jotenkin palvelualoille niputettu työntekijä, niin en minäkään perkele näillä työsuhde-eduilla ja palkoilla ihan miksi vaan vitun tiskirätiksi rupea! Minusta ei ole mikään automaatio että paskaa pitää antaa sataa niskaan ilman mitään ongelmia, sillä aivan liian moni ihminen tässä yhteiskunnassa kuvittelee olevansa jotenkin muiden ylipuolella ja siten oikeutettu käyttäytymään toista kohtaan ihan miten huvittaa. On hyvä muistuttaa tällaisilla suoranaisille kusipäille että ihminen joka sinua palvelee omaa myös ihmisarvoa siinä määrin että hän myös loukkaantuu, suuttuu ja pahoittaa mielensä mikäli kohtelet häntä kuin roskaa. Ihan mitä vaan ei tarvitse sietää eikä varsinkaan asioista jotka eivät ole hänen syytään.
.. Olen puhunut!
Nyt hetken rauhoituttuani en vieläkään muuta mieltäni siitä ettemmekö me olisi osa modernin nyky-yhteiskunnan "palvelusväkeä", joita erinäiset herrat tai herroiksi itseään kuvittelevat egoistit kohtelevat mielensä mukaan aina silloin kun huvittaa. Ihan samaan jamaan joutuu paljon siivoojia, myymälöiden ja kaupan työntekijöitä, tarjoilijoita sekä vaikkapa huoltoporukkaa.
Kieltämättä erityistä joulufiilistä ei nyt näiden viime päivien tapahtumien jälkeen kyllä ole oikein ilmassa. Oikeastaan tekisi mieli riipaista tässä pari päivää ennen joulua kunnon vitutuskännit, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan ihan vaan siksi että katuisin sitä varmasti suunnattoman paljon ennen pitkää. Siltikään ei voi kiistää etteikö tämä asia painaisi minua varmaan pitkäänkin vielä, sillä aiheettomat syytökset sellaista hyvää työntekijää kohtaan kuten minä ovat aika paskaa noin niin kuin temppuna ihmisiltä joilta nuo puheet ovat lähteneet.
No, nyt jäähdytellään sitten vähän ja mietitään vaihtoehtoja.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Joulukuusen vartija
Eilinen päivä oli aika hiljainen töissä muuten, mutta työnjohtoa oli käynyt eräässä vaiheessa paikalla etsiskelemässä minua.
Minun kokemuksieni perusteella tällä alalla suhteet esimieheen ovat vähän niin kuin armeijassa aikoinaan, jolloin aina tiesi tehneenä hyväksyttävää työtä vain siinä vaiheessa kun kantahenkilökunnasta ei kuulunut yhtikäs mitään. Sitten kun sieltä jotain kuului, niin tiesi lähtökohtaisesti päätyneensä jotenkin paskan palautteen kohteeksi.
Oikeastaan sama kaava toistui sitten eilen. Esimies kertoili että siitä ikävästä respasta jossa on puhelinvaihde oli tullut jotain epämääräisiä valituksia jälleen, vaikka itse olen ollut siellä töissä viimeksi kaksi viikkoa sitten. Tätä ennen jouduin pienimuotoiseen ja todella vähäpätöiseen selvittelyyn yhden valituksen jäljiltä, joka nyt kieltämättä oli minun syytäni vaikka kyseessä oli vain ja ainoastaan se etten ollut ehtinyt yhdistämään erästä omahyväistä asiakasta tarpeeksi nopeasti. Sain kuitenkin kärsiä pienimuotoisen- vaikkakin ihan hyvässä hengessä käydyn selvittelyn.
Hohhoijaa.
En kyllä tajua suoraan sanoen että mistä nyt mukamas kiikastaa. Mitä olen nyt muka tehnyt väärin? Mielestäni siellä ei ollut edes ketään kovin vittumaista asiakasta luurin päässä silloin viimeksi kun siellä olin, että onkohan tämä taas se sama vanha juttu josta olikin jo silloin puhetta. Ikävää vaan että jos tämä on jo se vanha ja selvitetty asia, niin kieltämättä pistää vihaksi tuoda se uudestaan esille. Vielä pahempaa voisi olla jos siellä on joku muu kollega saanut valitukset, mutta sitten minun puheilleni tullaan automaattisesti kun saadaan reklamaatio asiasta. Toisaalta jos minun puheilleni tullaan muiden kohteessa olevien tyyppien mahdollisista mokauksista ja päädyn niitä selvittelemään, niin sitten varmaan voisin siitä hyvästä ryhtyä kohde-esimieheksi ja saada palkankorotuksen, eikös niin?
Muutenkin tuo puhelinvaihderespa on aikalailla minulle kaksipiippuinen juttu, nimittäin se on aika paska paikka sinänsä että siellä kohteen oma henkilökunta on aika vittumaista, sinne soitteleva porukka on aika vittumaista ja kaikki pitävät sinua kusipuunaan tasaisin väliajoin. Sitten siellä vielä kehdataan kiusata tavallista vartijaa ylityöllistämällä äijää jatkuvalla syötöllä. Mutta plussana siinä kohteessa on normaali 8-16 rytmi työaikana, joten sinänsä se on kaikesta tuosta paskasta huolimatta siinä mielessä parempi.. vai onko?
Kieltämättä asiallisuus on tuosta kohteesta kaukana varsinkin nyt kun istun täällä tänään sitä päivää jona pienimuotoinen joululomani piti alkaa. Kieltämättä ahdistaa ja vituttaa ihan vaan se fakta että täällä minä nyt taas istun pelastamassa jonkun saikkua ja omat joulusuunnitelmani menevät hukkaan. Toisaalta rahaa tarvitaan tammikuussakin, että sinänsä ylitöiden tekeminen ja ylipäätään mahdollistaminen ovat jo aika iso juttu jota ei ihan jokaiselle vaksille välttämättä suoda.
Kerrottakoon että eilen päädyin myös tekemään kenties työurani omituisimpia asioita näin työvaatteissa, nimittäin koristelin tässä respassa joulukuusta. Se oli aika outoa hommaa, mutta ilmeisesti "jonkun sekin on tehtävä".
Minun kokemuksieni perusteella tällä alalla suhteet esimieheen ovat vähän niin kuin armeijassa aikoinaan, jolloin aina tiesi tehneenä hyväksyttävää työtä vain siinä vaiheessa kun kantahenkilökunnasta ei kuulunut yhtikäs mitään. Sitten kun sieltä jotain kuului, niin tiesi lähtökohtaisesti päätyneensä jotenkin paskan palautteen kohteeksi.
Oikeastaan sama kaava toistui sitten eilen. Esimies kertoili että siitä ikävästä respasta jossa on puhelinvaihde oli tullut jotain epämääräisiä valituksia jälleen, vaikka itse olen ollut siellä töissä viimeksi kaksi viikkoa sitten. Tätä ennen jouduin pienimuotoiseen ja todella vähäpätöiseen selvittelyyn yhden valituksen jäljiltä, joka nyt kieltämättä oli minun syytäni vaikka kyseessä oli vain ja ainoastaan se etten ollut ehtinyt yhdistämään erästä omahyväistä asiakasta tarpeeksi nopeasti. Sain kuitenkin kärsiä pienimuotoisen- vaikkakin ihan hyvässä hengessä käydyn selvittelyn.
Hohhoijaa.
En kyllä tajua suoraan sanoen että mistä nyt mukamas kiikastaa. Mitä olen nyt muka tehnyt väärin? Mielestäni siellä ei ollut edes ketään kovin vittumaista asiakasta luurin päässä silloin viimeksi kun siellä olin, että onkohan tämä taas se sama vanha juttu josta olikin jo silloin puhetta. Ikävää vaan että jos tämä on jo se vanha ja selvitetty asia, niin kieltämättä pistää vihaksi tuoda se uudestaan esille. Vielä pahempaa voisi olla jos siellä on joku muu kollega saanut valitukset, mutta sitten minun puheilleni tullaan automaattisesti kun saadaan reklamaatio asiasta. Toisaalta jos minun puheilleni tullaan muiden kohteessa olevien tyyppien mahdollisista mokauksista ja päädyn niitä selvittelemään, niin sitten varmaan voisin siitä hyvästä ryhtyä kohde-esimieheksi ja saada palkankorotuksen, eikös niin?
Muutenkin tuo puhelinvaihderespa on aikalailla minulle kaksipiippuinen juttu, nimittäin se on aika paska paikka sinänsä että siellä kohteen oma henkilökunta on aika vittumaista, sinne soitteleva porukka on aika vittumaista ja kaikki pitävät sinua kusipuunaan tasaisin väliajoin. Sitten siellä vielä kehdataan kiusata tavallista vartijaa ylityöllistämällä äijää jatkuvalla syötöllä. Mutta plussana siinä kohteessa on normaali 8-16 rytmi työaikana, joten sinänsä se on kaikesta tuosta paskasta huolimatta siinä mielessä parempi.. vai onko?
Kieltämättä asiallisuus on tuosta kohteesta kaukana varsinkin nyt kun istun täällä tänään sitä päivää jona pienimuotoinen joululomani piti alkaa. Kieltämättä ahdistaa ja vituttaa ihan vaan se fakta että täällä minä nyt taas istun pelastamassa jonkun saikkua ja omat joulusuunnitelmani menevät hukkaan. Toisaalta rahaa tarvitaan tammikuussakin, että sinänsä ylitöiden tekeminen ja ylipäätään mahdollistaminen ovat jo aika iso juttu jota ei ihan jokaiselle vaksille välttämättä suoda.
Kerrottakoon että eilen päädyin myös tekemään kenties työurani omituisimpia asioita näin työvaatteissa, nimittäin koristelin tässä respassa joulukuusta. Se oli aika outoa hommaa, mutta ilmeisesti "jonkun sekin on tehtävä".
Blogien äkkikuolemista
Pakko on kyllä taas hieman vääntää tekstiä näin tylsän respavuoron aikana aiheesta, josta olen ennenkin kirjoittanut. Nimittäin siitä että Vartijablogit ovat jälleen aika olemattomia niin sisällöllisesti kuin määrällisestikin, vaikka totta puhuen näistä tämän ammatin vaiheista saisi varmasti omaa blogia moninkertaisesti viihdyttävämmän kokonaisuuden aikaiseksi, niin sitä ei kuitenkaan käytännössä kovin useinkaan tehdä.
Olen seuraillut muutamaa tätä alaa käsittelevää blogia, jotka löytyvät Blogger-profiilistani. Molemmilla on ollut lupaava alku, jonka jälkeen sitten molemmat blogit kuolivat tai ainakin päätyivät pitkäaikaiseen koomaan. Totta puhuen etsiessä ylipäätään vartijoiden tai järjestyksenvalvojien työhön liittyviä blogeja päätyy huomaamaan että niitä ei ole juuri ollenkaan enää edes pystyssä ja jos sitten on, niin sisältö on aika hiljaista.
Toki ymmärrän että rankan fyysisiä tämän alan duuneja tekevä ihminen ei ehkä hirveästi jaksa työpäivän jälkeen olla kiinnostunut vääntämään usein jopa todella sensuroituja tarinoita työpäivästään toisin kuin minä, jolla on useimmiten aikaa enemmän omiin juttuihin duunipäivän aikana kun mitään muuta. Ymmärrän myös että monikaan vartija ei halua kirjoittaa liian yksityiskohtaisia juttuja niistä tapahtumarikkaimmista kohteistaan jonkinlaisen juridisen pelon uhalla mikäli jotain sattuu jälkipuintien muodossa. Vähän sama juttuhan on varmaan poliiseilla sekä vaikkapa puolustusvoimienkin porukoilla rauhanturvatehtävissä.
Omasta mielestäni kuitenkin lähes täysi anonyymiys voidaan säilyttää näiden ammatinkuvauksien taltioimisessa, mikäli sitä todella halutaan. Aivan eri asia onkin että uskaltaako kukaan kirjoittaa vaikkapa voimankäyttötilanteista niiden kaikessa karmeudessaan tai vaikkapa siitä kuinka itse vastaat vähintään yhtä törkeästi sille kassalla vittuilevalle puliukolle luoden hiukan epämääräisen kuvan sinunkin ammattikuvastasi vartijana ympäröivälle yleisölle.
Toiseen asiaan mennäksemme, myönnän kyllä että olen itsekin kärsinyt siitä mitä ulkomaan elävät kutsuvat termillä "writer's block", eli suomeksi kuulemma "valkoisen paperin kammo". Kyse on silloin siitä ettei pysty tuottamaan tekstiä sillä hetkellä syystä tai toisesta, josta tämä blogi on kärsinyt viime kuukausien ajan.
Uskon myös siihen että monenkin blogin kohtalo voidaan tiivistää lauseeseen "helppo aloittaa, vaikea ylläpitää", sillä jos usein miettii sitä mitä itse lukijana haluaisi lukea tällaisia asioita käsittelevästä blogista, niin kyllähän sitä toivoisi että kerrottaisiin "tapahtumista" tai vähintään niistä aivottomista asiakkaista enemmän kuin vaan siitä kuinka huono palkka, aliarvostus ja pasianssin pelaaminen tietokoneella vituttavat.
Toisaalta mitkä ovat sitten omat motiivini tämän blogin ylläpitämisessä? Voin kertoa että olen aina ollut eräänlainen asioiden dokumentoija ja kova kirjoittamaan. Tätä ennen minulla oli eräs oma henkilökohtainen blogi sekä vähintään yhtä vanha blogi vuodestani armeijassa, jonne molempiin syntyi kyllä tekstiä ihan kiitettävästi. Siten tämänkin blogin tarkoitus on toimia dokumentaationa itselleni tämän ammatin vaiheistani sekä kieltämättä ihan sumeilematta kertoa että minkälaista arki on tavalliselle vartijalle ilman mitään hohdokkaita mainospuheita tai muutakaan sontaa. Periaatteeni tässä blogissa on ollut ihan vaan se että kirjoitan asioista tasan juuri ja vain siten miten ne itse koen ja näen.
Toivon yhä edelleen että tätä blogia lukisivat eniten etenkin ne (nuoret) ihmiset joilla on halua siirtyä yksityiselle turvallisuusalalle töihin. On tärkeää pyyhkiä pois se propaganda ja usein tyhjät tai vähintään värittyneet lupaukset joita tämä ala usein sisältää, sillä sinä et olisi suinkaan ensimmäinen ihminen joka muutaman vuoden tällä alalla kuljettuaan tuntisit pettymystä kaikkia niitä epämääräisiä lupauksia sun muuta tauhkaa kohtaan jonka omaksuit työt aloittaessasi. Toivottasti tämä blogi on antanut sitä osviittaa tästä ammatista kaikille potentiaalisille alalle siirtyville, sillä minä olen aina ollut sellainen että mikäli olen johonkin juttuun lähtenyt, niin olen pyrkinyt ottamaan siitä selvää jonkin verran ennen. Näin kävi aikoinaan armeijassa ja muuttaessani uusiin ympäristöihin, jolloin halusin todellakin aina tietää että minne olin lähdössä ja mistä oli kyse. Tein selvitystyötä jo jossain määrin tästä työstä ennen tähän siirtymistä, vaikka myönnetään että muutamat sekoilut joita olen kokenut ovat kyllä yllättäneet minut muutamaankin kertaan alalla työskennellessäni. En minäkään ole siis todellakaan täydellinen "ennakoija".
Olen seuraillut muutamaa tätä alaa käsittelevää blogia, jotka löytyvät Blogger-profiilistani. Molemmilla on ollut lupaava alku, jonka jälkeen sitten molemmat blogit kuolivat tai ainakin päätyivät pitkäaikaiseen koomaan. Totta puhuen etsiessä ylipäätään vartijoiden tai järjestyksenvalvojien työhön liittyviä blogeja päätyy huomaamaan että niitä ei ole juuri ollenkaan enää edes pystyssä ja jos sitten on, niin sisältö on aika hiljaista.
Toki ymmärrän että rankan fyysisiä tämän alan duuneja tekevä ihminen ei ehkä hirveästi jaksa työpäivän jälkeen olla kiinnostunut vääntämään usein jopa todella sensuroituja tarinoita työpäivästään toisin kuin minä, jolla on useimmiten aikaa enemmän omiin juttuihin duunipäivän aikana kun mitään muuta. Ymmärrän myös että monikaan vartija ei halua kirjoittaa liian yksityiskohtaisia juttuja niistä tapahtumarikkaimmista kohteistaan jonkinlaisen juridisen pelon uhalla mikäli jotain sattuu jälkipuintien muodossa. Vähän sama juttuhan on varmaan poliiseilla sekä vaikkapa puolustusvoimienkin porukoilla rauhanturvatehtävissä.
Omasta mielestäni kuitenkin lähes täysi anonyymiys voidaan säilyttää näiden ammatinkuvauksien taltioimisessa, mikäli sitä todella halutaan. Aivan eri asia onkin että uskaltaako kukaan kirjoittaa vaikkapa voimankäyttötilanteista niiden kaikessa karmeudessaan tai vaikkapa siitä kuinka itse vastaat vähintään yhtä törkeästi sille kassalla vittuilevalle puliukolle luoden hiukan epämääräisen kuvan sinunkin ammattikuvastasi vartijana ympäröivälle yleisölle.
Toiseen asiaan mennäksemme, myönnän kyllä että olen itsekin kärsinyt siitä mitä ulkomaan elävät kutsuvat termillä "writer's block", eli suomeksi kuulemma "valkoisen paperin kammo". Kyse on silloin siitä ettei pysty tuottamaan tekstiä sillä hetkellä syystä tai toisesta, josta tämä blogi on kärsinyt viime kuukausien ajan.
Uskon myös siihen että monenkin blogin kohtalo voidaan tiivistää lauseeseen "helppo aloittaa, vaikea ylläpitää", sillä jos usein miettii sitä mitä itse lukijana haluaisi lukea tällaisia asioita käsittelevästä blogista, niin kyllähän sitä toivoisi että kerrottaisiin "tapahtumista" tai vähintään niistä aivottomista asiakkaista enemmän kuin vaan siitä kuinka huono palkka, aliarvostus ja pasianssin pelaaminen tietokoneella vituttavat.
Toisaalta mitkä ovat sitten omat motiivini tämän blogin ylläpitämisessä? Voin kertoa että olen aina ollut eräänlainen asioiden dokumentoija ja kova kirjoittamaan. Tätä ennen minulla oli eräs oma henkilökohtainen blogi sekä vähintään yhtä vanha blogi vuodestani armeijassa, jonne molempiin syntyi kyllä tekstiä ihan kiitettävästi. Siten tämänkin blogin tarkoitus on toimia dokumentaationa itselleni tämän ammatin vaiheistani sekä kieltämättä ihan sumeilematta kertoa että minkälaista arki on tavalliselle vartijalle ilman mitään hohdokkaita mainospuheita tai muutakaan sontaa. Periaatteeni tässä blogissa on ollut ihan vaan se että kirjoitan asioista tasan juuri ja vain siten miten ne itse koen ja näen.
Toivon yhä edelleen että tätä blogia lukisivat eniten etenkin ne (nuoret) ihmiset joilla on halua siirtyä yksityiselle turvallisuusalalle töihin. On tärkeää pyyhkiä pois se propaganda ja usein tyhjät tai vähintään värittyneet lupaukset joita tämä ala usein sisältää, sillä sinä et olisi suinkaan ensimmäinen ihminen joka muutaman vuoden tällä alalla kuljettuaan tuntisit pettymystä kaikkia niitä epämääräisiä lupauksia sun muuta tauhkaa kohtaan jonka omaksuit työt aloittaessasi. Toivottasti tämä blogi on antanut sitä osviittaa tästä ammatista kaikille potentiaalisille alalle siirtyville, sillä minä olen aina ollut sellainen että mikäli olen johonkin juttuun lähtenyt, niin olen pyrkinyt ottamaan siitä selvää jonkin verran ennen. Näin kävi aikoinaan armeijassa ja muuttaessani uusiin ympäristöihin, jolloin halusin todellakin aina tietää että minne olin lähdössä ja mistä oli kyse. Tein selvitystyötä jo jossain määrin tästä työstä ennen tähän siirtymistä, vaikka myönnetään että muutamat sekoilut joita olen kokenut ovat kyllä yllättäneet minut muutamaankin kertaan alalla työskennellessäni. En minäkään ole siis todellakaan täydellinen "ennakoija".
tiistai 18. joulukuuta 2012
Päivävaihteelle
Vuoden 2013 ensimmäinen vuorolista iskeytyi kotiin postiluukun kautta ennen vuodenvaihdetta.
Nykyään kun miettii, niin on todettava että blogin otsikko "iltavaksin koettelemukset" on kyllä varsin harhaanjohtava, sillä suurimman osan vuoroistani näytän nykyään suorittavan ihan normaaleina aikoina enkä kovinkaan usein enää iltaisin niin kuin vielä silloin kun aloitin tämän blogin pitämisen. Toisaalta koettelemukset eivät ole mihinkään loppuneet työaikojen muutoksesta huolimatta.
Oikeastaan minustahan olisi pitänyt tulla tuon välillä teksteissä mainittavan anonyymin "iltakohteen" vakkari ihan pysyvästikin, mutta sitä sitten yli vuoden painettuani enemmän tai vähemmän koko ajan minua alkoi hapottamaan sen verran että aloin pyytelemään näitä päiväkohteita itselleni ihan vaan vaihtelun vuoksi. Oikeastaan pidän enemmän näistä päiväkohteista muutenkin, mutta ongelmana näissä on toki se ettei raha jota näistä päivärespan vuoroista irtoaa ole kovinkaan normaali. Siltikin tällaisena kiertävänä on mukavempaa olla, sillä ei ehdi väsyä samaan kohteeseen niin nopeasti kuin silloin paikallisvartija-aikoinani aivan alussa.
Uusimmassa vuorolistassa olivat myöskin taas viikonloput vähintään rangaistuksenomaisesti kadonneet. Se on kieltämättä vähän paska juttu, sillä viikonloppujen katoaminen koko kuukaudelta kyllä vähän muuttaa asioita huonoon suuntaan toimeentulon osalta. Epäilisin että viikonloppujen katoamisella oli jotain tekemistä varmasti sen takia että piakkoin saan ensimmäiset varsin minimaaliset ikälisät, joiden ansiosta varmaan työnjohto katsoo että "tienaan liikaa" jos teen vielä viikonloputkin tällä palkalla.
Toisekseen minulla pitäisi huomenna alkaa noin seitsemän päivän loma, mutta se ihminen jonka saikkuvuoroja istun tässä nyt jo kolmatta päivää tuskin palailee enää tänne ennen joulua. Aluksi tuo pyyntö pitää tässä ajankohdassa talviloma unohdettiin sopivasti, jonka jälkeen kohtalo puuttui peliin ja taitaa nyt ainakin muodollisesti yrittää istuttaa minut tähän penkkiin vaikka sovittiin että talviloman korvaava vapaa alkaisi huomenna.
Toisaalta sitten taas etenkin tämän Joulun jäljiltä tarvitaan ihan kylmästi rahaa käteen kaiken tämän jälkeen muutenkin. Pääasiallisesti sitä rahaa saa minun elämässäni ainakin näissä töissä käymällä, vaikka myönnetään että moni henk.koht. asia kärsii näiden työputkien ansiosta.
Todettakoon nyt vielä tässä vaiheessa vuotta 2012, että työni vartijana ei tosiaan ole ollut enää puoleentoista vuoteen mitenkään erityisen motivoivaa. Teen tätä koska tarvitsen rahaa elämiseen, enkä suinkaan yritä uskotella itselleni että tämä olisi joku kutsumusammatti, vaan ihan vain se kliseinen "laskujen maksamiseen tarkoitettu työ" niin kuin monelle muullekin kanssaeläjälle. Tunnen kuitenkin valitettavasti että tällä työllä ei hirveästi ole minulle mitään annettavaa enää, vaikka tiedän että tätä joudutaan vielä painamaan jonkin aikaa ennen lopullista muutosta.
Nykyään kun miettii, niin on todettava että blogin otsikko "iltavaksin koettelemukset" on kyllä varsin harhaanjohtava, sillä suurimman osan vuoroistani näytän nykyään suorittavan ihan normaaleina aikoina enkä kovinkaan usein enää iltaisin niin kuin vielä silloin kun aloitin tämän blogin pitämisen. Toisaalta koettelemukset eivät ole mihinkään loppuneet työaikojen muutoksesta huolimatta.
Oikeastaan minustahan olisi pitänyt tulla tuon välillä teksteissä mainittavan anonyymin "iltakohteen" vakkari ihan pysyvästikin, mutta sitä sitten yli vuoden painettuani enemmän tai vähemmän koko ajan minua alkoi hapottamaan sen verran että aloin pyytelemään näitä päiväkohteita itselleni ihan vaan vaihtelun vuoksi. Oikeastaan pidän enemmän näistä päiväkohteista muutenkin, mutta ongelmana näissä on toki se ettei raha jota näistä päivärespan vuoroista irtoaa ole kovinkaan normaali. Siltikin tällaisena kiertävänä on mukavempaa olla, sillä ei ehdi väsyä samaan kohteeseen niin nopeasti kuin silloin paikallisvartija-aikoinani aivan alussa.
Uusimmassa vuorolistassa olivat myöskin taas viikonloput vähintään rangaistuksenomaisesti kadonneet. Se on kieltämättä vähän paska juttu, sillä viikonloppujen katoaminen koko kuukaudelta kyllä vähän muuttaa asioita huonoon suuntaan toimeentulon osalta. Epäilisin että viikonloppujen katoamisella oli jotain tekemistä varmasti sen takia että piakkoin saan ensimmäiset varsin minimaaliset ikälisät, joiden ansiosta varmaan työnjohto katsoo että "tienaan liikaa" jos teen vielä viikonloputkin tällä palkalla.
Toisekseen minulla pitäisi huomenna alkaa noin seitsemän päivän loma, mutta se ihminen jonka saikkuvuoroja istun tässä nyt jo kolmatta päivää tuskin palailee enää tänne ennen joulua. Aluksi tuo pyyntö pitää tässä ajankohdassa talviloma unohdettiin sopivasti, jonka jälkeen kohtalo puuttui peliin ja taitaa nyt ainakin muodollisesti yrittää istuttaa minut tähän penkkiin vaikka sovittiin että talviloman korvaava vapaa alkaisi huomenna.
Toisaalta sitten taas etenkin tämän Joulun jäljiltä tarvitaan ihan kylmästi rahaa käteen kaiken tämän jälkeen muutenkin. Pääasiallisesti sitä rahaa saa minun elämässäni ainakin näissä töissä käymällä, vaikka myönnetään että moni henk.koht. asia kärsii näiden työputkien ansiosta.
Todettakoon nyt vielä tässä vaiheessa vuotta 2012, että työni vartijana ei tosiaan ole ollut enää puoleentoista vuoteen mitenkään erityisen motivoivaa. Teen tätä koska tarvitsen rahaa elämiseen, enkä suinkaan yritä uskotella itselleni että tämä olisi joku kutsumusammatti, vaan ihan vain se kliseinen "laskujen maksamiseen tarkoitettu työ" niin kuin monelle muullekin kanssaeläjälle. Tunnen kuitenkin valitettavasti että tällä työllä ei hirveästi ole minulle mitään annettavaa enää, vaikka tiedän että tätä joudutaan vielä painamaan jonkin aikaa ennen lopullista muutosta.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Hyvää Joulua kaikille muille (paitsi meille)
Joulunajan masennus ei ole onneksi iskenyt minuun vielä.
Viime vuonna näihin aikoihin istuin aika tiukasti kuolemanhiljaisessa iltakohteeni valvomossa puurtamassa pitkää iltaa lumen ja pimeän Joulunodotuksen keskellä. Siellä ei sinänsä Joulu ollut Glögin ja piparien jakoa kummemmin esillä, mutta nyt sitten kun istun täällä erään firman respassa, niin voin kyllä sanoa että ahdistus on jälleen päässyt hiipimään mieleeni selkäpiitä pitkin kipittäen.
Oikeastaan on aika vittumaista istua tässä respassa ja katsoa kun asiakasyrityksen porukat saavat ihan kivoja liikelahjoja Jouluksi ja muutenkin sisäinen postituskin on täynnä kaikenlaisia paketteja ties kenelle suurjohtajalle.
No okei, olen saanut kyllä nämä muutamat vuodet sen pakollisen suklaarasian pomoilta itsekin. Toki se nyt on aika minimaalista verrattuna siihen miten jotkut yritykset tai tahot muistavat työntekijöitään Jouluna, mutta ongelmana kai onkin se lähinnä että kun meitä ei muutenkaan kukaan kovinkaan usein muista hyvällä, niin sitten kaikki paska kulminoituu vielä oikein näin Joulun aikaan kun muistutetaan joka käänteessä että olet vain ulkoistettu työntekijä vailla mitään virallista asemaa kohteessa, niin se alkaa kyllä taas käymään ihmisarvon päälle näin juhlapäivinä muutenkin.
Olen pitänyt työuupumukseni kurissa viime kuukausina. Olen yrittänyt ottaa käyttöön uudenlaisen metodin tämän asian torjumisessa, joka mukailee tätä tunnetun historiallista Paasikiven linjaa, jossa "tosiasiat on tunnustettava". Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että vaikka työni onkin alipalkattua, aliarvostettua sekä ylipäätään sen luonne on todella haparoiva, niin asiat voisivat olla huonomminkin. On olemassa huonompia duuneja sekä huonompia tuntipalkkoja sekä tämä työ nyt vaan on mitä se on. On opittava elämään tämän työn kanssa ymmärtäen ettei se nyt kuitenkaan loputtomuuden tunteestaan huolimatta ole ikuista.
Olen sisäistänyt tämän asian nyt ja pyrkinyt pitämään oman henkilökohtaisen elämäni ongelmat erillään työasioista. Siinä olen myös onnistunut, vaikka tasaisin väliajoin tämä työ koetteleekin minua eri tavoilla. Nyt voidaan sanoa että tämä muiden Jouluriemun seuraaminen on minulle tällä hetkellä taas uusi koettelemus, jonka aikana olen vannonut hiljaa itselleni etten todellakaan enää aio kolmatta Joulua seisoa näissä Vartijan tamineissa surkutellen tilannettani maailmalle blogin välityksellä.
Viime vuonna näihin aikoihin istuin aika tiukasti kuolemanhiljaisessa iltakohteeni valvomossa puurtamassa pitkää iltaa lumen ja pimeän Joulunodotuksen keskellä. Siellä ei sinänsä Joulu ollut Glögin ja piparien jakoa kummemmin esillä, mutta nyt sitten kun istun täällä erään firman respassa, niin voin kyllä sanoa että ahdistus on jälleen päässyt hiipimään mieleeni selkäpiitä pitkin kipittäen.
Oikeastaan on aika vittumaista istua tässä respassa ja katsoa kun asiakasyrityksen porukat saavat ihan kivoja liikelahjoja Jouluksi ja muutenkin sisäinen postituskin on täynnä kaikenlaisia paketteja ties kenelle suurjohtajalle.
No okei, olen saanut kyllä nämä muutamat vuodet sen pakollisen suklaarasian pomoilta itsekin. Toki se nyt on aika minimaalista verrattuna siihen miten jotkut yritykset tai tahot muistavat työntekijöitään Jouluna, mutta ongelmana kai onkin se lähinnä että kun meitä ei muutenkaan kukaan kovinkaan usein muista hyvällä, niin sitten kaikki paska kulminoituu vielä oikein näin Joulun aikaan kun muistutetaan joka käänteessä että olet vain ulkoistettu työntekijä vailla mitään virallista asemaa kohteessa, niin se alkaa kyllä taas käymään ihmisarvon päälle näin juhlapäivinä muutenkin.
Olen pitänyt työuupumukseni kurissa viime kuukausina. Olen yrittänyt ottaa käyttöön uudenlaisen metodin tämän asian torjumisessa, joka mukailee tätä tunnetun historiallista Paasikiven linjaa, jossa "tosiasiat on tunnustettava". Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että vaikka työni onkin alipalkattua, aliarvostettua sekä ylipäätään sen luonne on todella haparoiva, niin asiat voisivat olla huonomminkin. On olemassa huonompia duuneja sekä huonompia tuntipalkkoja sekä tämä työ nyt vaan on mitä se on. On opittava elämään tämän työn kanssa ymmärtäen ettei se nyt kuitenkaan loputtomuuden tunteestaan huolimatta ole ikuista.
Olen sisäistänyt tämän asian nyt ja pyrkinyt pitämään oman henkilökohtaisen elämäni ongelmat erillään työasioista. Siinä olen myös onnistunut, vaikka tasaisin väliajoin tämä työ koetteleekin minua eri tavoilla. Nyt voidaan sanoa että tämä muiden Jouluriemun seuraaminen on minulle tällä hetkellä taas uusi koettelemus, jonka aikana olen vannonut hiljaa itselleni etten todellakaan enää aio kolmatta Joulua seisoa näissä Vartijan tamineissa surkutellen tilannettani maailmalle blogin välityksellä.
Vuoden viimeiset palkkakeskustelut
Nyt kun alkaa olemaan vuosikin tässä jossain vaiheessa lopuillaan piakkoin, niin ajattelin antaa taas jälleen ihan rehentelemättä raakaa dataa lähinnä vuosiansioistani vartijan työssä sekä kaikkeen siihen liittyvästä.
Marraskuun palkka oli minulle todella kehno, sillä tein vaan päivärespaa ja taisin olla enimmäkseen viikonloputkin vapaana ainakin kuukauden verran. Sitenpä ansiot olivat marraskuussa verojen jälkeen käteen jäävänä summana jotain vähän päälle 1400€. Luonnollisesti se on aika pirun vähän rahaa PK-seudulla asuvalle ihmisille, joka tekee kahdeksan tuntia päivässä töitä kaiken m
Tulorajani tälle vuodelle on 25 200€, mutta selvitettyäni asiaa niin samalla 15,5% veroprosentilla voin korottaa vuosiansioni sinne 26 000 €:n summaan ilman että veroprosentti nousee. Näin sitten teinkin ja tilasin vuoden viimeisillä viikoilla uuden verokortin, joka nyt jo menikin sinne työnantajan puolelle postitse.
Arvioisin siis että tämän vuoden tulot tulevat olemaan sen noin 26 000€ näistä hommista, kun taas viime vuonna ansioni olivat noin 24 000-25 000€. Nuo nyt eivät ole mitään mairittelevia lukuja, sillä noihinkin summiin päästäkseen täytyy aikatauluihinsa mahduttaa aika monta iltaa, viikonloppua, hälytyskorvausta ja ylitöitä. Palkkaus on siis edelleen työn määrään nähden todella kehno, sillä ei näillä palkoilla pääse edes sinne monen normaali-ihmisen 30 000 € vuosiansioon.
Palkkauksen nostamiseen keinot ovat myös vähän nihkeät. Tuon raamisopimuksen neuvottelema yleiskorotus alan palkkoihin tulee voimaan vasta 1.5.2013, joka nyt tietty on sinänsä ihan hyvä juttu, mutta sen jälkeisistä korotuksista ei kellään ole tietoa. Toisaalta vaikka palkat tällä alalla nousisivatkin, niin usein korotukset ovat niin minimaaliset etteivät ne kykene sotimaan inflaatiota vasteen todellisuudessa mitenkään. Toisaalta voisi nyt jo tämän karttuneen kokemuksen ja kohde-tuntemuksen perusteella vaatia itselleen vaikkapa luokan parempaa palkkaa, mutta saa nyt nähdä että kuinka realistista moisen odottaminen olisi muutenkaan.
Toisaalta jotainhan tässä on piakkoin tehtävä, sillä uusi vuosi tuo taas korotuksia yleiseen elämiseen muutenkin, eikä näillä palkoilla todellakaan eletä yhtään sen leveämmin tai edes normaalisti verrattuna normaaleihin ammatteihin, jossa tuntipalkkakin on jo sen noin 12-16€ tunnissa, joka on jo ihan kohtuullisesti varsinkin PK-seudulla. Toisaalta sitten taas eipä tässäkään työssä voi oikein hevillä sen parempaa palkkaa ainakaan näistä minun hommistani vaatia paitsi ehkä kohdetuntemuksen perusteella, sillä tottahan se on että perusrespan vartija enimmäkseen istuu takamuksellaan koko vuoron ajan palvellen asiakkaita sun muita enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Ei kukaan voi olettaa että tällaiset pääsyvaatimukset omaavalla alalla nettipasianssin pelaamisesta sekä persiillään istumisesta maksettaisiinkaan ministerin palkkaa. Toisaalta eri asia on sitten mm. järjestyksenvalvonta sekä myymälävartiointi, jotka ovat molemmat todella alipalkattuja sekä vaarallisia turva-alan duuneja, joista ainakaan myymäläpuolen liksalla ei ole kehumista.
Marraskuun palkka oli minulle todella kehno, sillä tein vaan päivärespaa ja taisin olla enimmäkseen viikonloputkin vapaana ainakin kuukauden verran. Sitenpä ansiot olivat marraskuussa verojen jälkeen käteen jäävänä summana jotain vähän päälle 1400€. Luonnollisesti se on aika pirun vähän rahaa PK-seudulla asuvalle ihmisille, joka tekee kahdeksan tuntia päivässä töitä kaiken m
Tulorajani tälle vuodelle on 25 200€, mutta selvitettyäni asiaa niin samalla 15,5% veroprosentilla voin korottaa vuosiansioni sinne 26 000 €:n summaan ilman että veroprosentti nousee. Näin sitten teinkin ja tilasin vuoden viimeisillä viikoilla uuden verokortin, joka nyt jo menikin sinne työnantajan puolelle postitse.
Arvioisin siis että tämän vuoden tulot tulevat olemaan sen noin 26 000€ näistä hommista, kun taas viime vuonna ansioni olivat noin 24 000-25 000€. Nuo nyt eivät ole mitään mairittelevia lukuja, sillä noihinkin summiin päästäkseen täytyy aikatauluihinsa mahduttaa aika monta iltaa, viikonloppua, hälytyskorvausta ja ylitöitä. Palkkaus on siis edelleen työn määrään nähden todella kehno, sillä ei näillä palkoilla pääse edes sinne monen normaali-ihmisen 30 000 € vuosiansioon.
Palkkauksen nostamiseen keinot ovat myös vähän nihkeät. Tuon raamisopimuksen neuvottelema yleiskorotus alan palkkoihin tulee voimaan vasta 1.5.2013, joka nyt tietty on sinänsä ihan hyvä juttu, mutta sen jälkeisistä korotuksista ei kellään ole tietoa. Toisaalta vaikka palkat tällä alalla nousisivatkin, niin usein korotukset ovat niin minimaaliset etteivät ne kykene sotimaan inflaatiota vasteen todellisuudessa mitenkään. Toisaalta voisi nyt jo tämän karttuneen kokemuksen ja kohde-tuntemuksen perusteella vaatia itselleen vaikkapa luokan parempaa palkkaa, mutta saa nyt nähdä että kuinka realistista moisen odottaminen olisi muutenkaan.
Toisaalta jotainhan tässä on piakkoin tehtävä, sillä uusi vuosi tuo taas korotuksia yleiseen elämiseen muutenkin, eikä näillä palkoilla todellakaan eletä yhtään sen leveämmin tai edes normaalisti verrattuna normaaleihin ammatteihin, jossa tuntipalkkakin on jo sen noin 12-16€ tunnissa, joka on jo ihan kohtuullisesti varsinkin PK-seudulla. Toisaalta sitten taas eipä tässäkään työssä voi oikein hevillä sen parempaa palkkaa ainakaan näistä minun hommistani vaatia paitsi ehkä kohdetuntemuksen perusteella, sillä tottahan se on että perusrespan vartija enimmäkseen istuu takamuksellaan koko vuoron ajan palvellen asiakkaita sun muita enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Ei kukaan voi olettaa että tällaiset pääsyvaatimukset omaavalla alalla nettipasianssin pelaamisesta sekä persiillään istumisesta maksettaisiinkaan ministerin palkkaa. Toisaalta eri asia on sitten mm. järjestyksenvalvonta sekä myymälävartiointi, jotka ovat molemmat todella alipalkattuja sekä vaarallisia turva-alan duuneja, joista ainakaan myymäläpuolen liksalla ei ole kehumista.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Pitkän juoksun häntäpää
Tätä vuotta on jäljellä muutama viikko.
Pitäisi kai pahoitella sitä etten ole juurikaan kirjoitellut, vaikka toisaalta en nyt ole ollut viikkoon töissäkään ihan niin paljoa kuin yleensä muutenkaan. Ihan laillisilla vapailla olen ollut, mutta nyt sitten iltakohteessa istutun viikonlopun jäljiltä työviikko jatkuu ylitöinä eräässä respassa näin maanantaina. Joku on siis taas saikuttanut.
Mitään kummallisempaa ei ole oikeastaan työasioiden osalta tapahtunut. Jotain ideoita on taas tullut ilmi lähinnä siitä että mitä tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen, nimittäin varmaan ainakin pari uutta kohdetta on tulossa näköpiiriin ennen pitkää. Myös tässä piakkoin se maaginen kahden vuoden työura vartiointialalla on suoritettu, mutta tosiasia kai on edelleen että kukaan ei tiedä kuinka pitkään täällä vielä ollaan. Se on pelottavaa ja ahdistavaa ajatella että vieläkään parhaimmista toiveista huolimatta ei tiedä että milloin tämä kaikki loppuu, vaan kevät on ihan yhtä epävarma kuin tämä talvikin tulevaisuuden osalta.
Olen onnistunut manipuloimaan itselleni jonkin verran enemmän vapaa-aikaa nyt näille Joulua läheneville päiville ja viikoille, mutta käytäntö onkin sitten toinen asia sen suhteen että toteutuvatko nuo vapaat. Kuten kerroin lyhyesti viime kerralla, niin talviloman pitäminen ei mennyt ihan nappiin ja siksipä se nyt sitten siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen muutenkin.
Onko töissä tapahtunut mitään ihmeellistä? No, kaikki "merkittävimmät" tapahtumat ovat oikeastaan rajoittuneet iltakohteeni viikonlopuille, joissa pari viikkoa sitten erääseen asiakaskohteeseen käveli sisään epämääräinen pitkätukkainen narkkari huojuen. Hän jopa maksoi pääsylipun sisään tuohon mestaan, mutta sitten kun jutut sekä kävelytyyli olivat sen verran horjuvia, niin minua pyydettiin tuon paikan henkilöstön toimesta seuraamaan tyyppiä. Se oli kyllä ihan perusteltua seurata häntä, sillä tyyppi sojotteli ympäriinsä kävelysauvojensa kanssa ja eräässä vaiheessa sitten pyörähti erään lapsikatraan keskelle sekoilemaan. Kävin hakemassa valvomosta varustevyöni ja puin sen päälle siltä varalta että heppu alkaisi riehumaan kävelysauvojensa kanssa tai muuten vaan ärjyisi. Onneksi kuitenkin eräs tuon asiakasyrityksen henkilö oli mennyt huomauttamaan tyypille hänen tekemisistään, jolloin tyyppi ilmoitti että "ei halunnut aggressioita". Täytyy kuitenkin todeta että aika paskamaista on kyllä tuollaisenkin Menninkäisen saapua ensinnäkin a) ihan selvässä pöllyssä lasten suosimaan paikkaan sekoilemaan vailla mitään tarkoitusta sekä b) vielä päätyä kymmenpäisen lapsikatraan keskelle kävelysauvojensa kanssa höpisemään kummallisia.
Sitten oli kanssa eräs töhrimistapaus, jossa erään asiakasyrityksen porukka epäili jonkun piirtäneen heidän seinäänsä epämääräisiä kuvioita. Selvisi että kuvioiden piti ollakin seinässä tai lähinnä siinä paperissa johon ne oli mukamas piirretty. Kyseessä siis oli todellakin täysin väärä hälytys, mutta tarjosipa se nyt ainakin vähäksi aikaa jotain tekemistä.
Tuli muuten hankittua tylsiin respoihin sekä kuolleisiin valvomovuoroihin jotakin tekemistä. Ostin itselleni PSP-käsikonsolin, joka nyt taitaa olla aikalailla vanhentunutta tekniikkaa monen mielestä, mutta kelpaa varmasti kaltaiselleni oikein hyvin piristämään tylsiä työpäiviä tietyissä kohteissa. Toki fiksumpaa olisi varmaan ollut ostaa ihan kannettava viihdekäyttöä varten, mutta se nyt vaan näillä palkoilla maksaa vähän liikaa ihan perusmallinakin. Uskon kuitenkin että eiköhän tämä PSP tarjoa hupia tai ainakin jotain tekemistä joksikin aikaa, sillä pääasia edelleen tässä työssä tai työpäivissä on viihtyminen.
Koitan taas tässä vielä kirjoittaa jotakin kunhan ehdin, sillä ennen mahdollisesti alkavaa Joululomaa on vielä jäljellä kourallinen työvuoroja.
Pitäisi kai pahoitella sitä etten ole juurikaan kirjoitellut, vaikka toisaalta en nyt ole ollut viikkoon töissäkään ihan niin paljoa kuin yleensä muutenkaan. Ihan laillisilla vapailla olen ollut, mutta nyt sitten iltakohteessa istutun viikonlopun jäljiltä työviikko jatkuu ylitöinä eräässä respassa näin maanantaina. Joku on siis taas saikuttanut.
Mitään kummallisempaa ei ole oikeastaan työasioiden osalta tapahtunut. Jotain ideoita on taas tullut ilmi lähinnä siitä että mitä tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen, nimittäin varmaan ainakin pari uutta kohdetta on tulossa näköpiiriin ennen pitkää. Myös tässä piakkoin se maaginen kahden vuoden työura vartiointialalla on suoritettu, mutta tosiasia kai on edelleen että kukaan ei tiedä kuinka pitkään täällä vielä ollaan. Se on pelottavaa ja ahdistavaa ajatella että vieläkään parhaimmista toiveista huolimatta ei tiedä että milloin tämä kaikki loppuu, vaan kevät on ihan yhtä epävarma kuin tämä talvikin tulevaisuuden osalta.
Olen onnistunut manipuloimaan itselleni jonkin verran enemmän vapaa-aikaa nyt näille Joulua läheneville päiville ja viikoille, mutta käytäntö onkin sitten toinen asia sen suhteen että toteutuvatko nuo vapaat. Kuten kerroin lyhyesti viime kerralla, niin talviloman pitäminen ei mennyt ihan nappiin ja siksipä se nyt sitten siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen muutenkin.
Onko töissä tapahtunut mitään ihmeellistä? No, kaikki "merkittävimmät" tapahtumat ovat oikeastaan rajoittuneet iltakohteeni viikonlopuille, joissa pari viikkoa sitten erääseen asiakaskohteeseen käveli sisään epämääräinen pitkätukkainen narkkari huojuen. Hän jopa maksoi pääsylipun sisään tuohon mestaan, mutta sitten kun jutut sekä kävelytyyli olivat sen verran horjuvia, niin minua pyydettiin tuon paikan henkilöstön toimesta seuraamaan tyyppiä. Se oli kyllä ihan perusteltua seurata häntä, sillä tyyppi sojotteli ympäriinsä kävelysauvojensa kanssa ja eräässä vaiheessa sitten pyörähti erään lapsikatraan keskelle sekoilemaan. Kävin hakemassa valvomosta varustevyöni ja puin sen päälle siltä varalta että heppu alkaisi riehumaan kävelysauvojensa kanssa tai muuten vaan ärjyisi. Onneksi kuitenkin eräs tuon asiakasyrityksen henkilö oli mennyt huomauttamaan tyypille hänen tekemisistään, jolloin tyyppi ilmoitti että "ei halunnut aggressioita". Täytyy kuitenkin todeta että aika paskamaista on kyllä tuollaisenkin Menninkäisen saapua ensinnäkin a) ihan selvässä pöllyssä lasten suosimaan paikkaan sekoilemaan vailla mitään tarkoitusta sekä b) vielä päätyä kymmenpäisen lapsikatraan keskelle kävelysauvojensa kanssa höpisemään kummallisia.
Sitten oli kanssa eräs töhrimistapaus, jossa erään asiakasyrityksen porukka epäili jonkun piirtäneen heidän seinäänsä epämääräisiä kuvioita. Selvisi että kuvioiden piti ollakin seinässä tai lähinnä siinä paperissa johon ne oli mukamas piirretty. Kyseessä siis oli todellakin täysin väärä hälytys, mutta tarjosipa se nyt ainakin vähäksi aikaa jotain tekemistä.
Tuli muuten hankittua tylsiin respoihin sekä kuolleisiin valvomovuoroihin jotakin tekemistä. Ostin itselleni PSP-käsikonsolin, joka nyt taitaa olla aikalailla vanhentunutta tekniikkaa monen mielestä, mutta kelpaa varmasti kaltaiselleni oikein hyvin piristämään tylsiä työpäiviä tietyissä kohteissa. Toki fiksumpaa olisi varmaan ollut ostaa ihan kannettava viihdekäyttöä varten, mutta se nyt vaan näillä palkoilla maksaa vähän liikaa ihan perusmallinakin. Uskon kuitenkin että eiköhän tämä PSP tarjoa hupia tai ainakin jotain tekemistä joksikin aikaa, sillä pääasia edelleen tässä työssä tai työpäivissä on viihtyminen.
Koitan taas tässä vielä kirjoittaa jotakin kunhan ehdin, sillä ennen mahdollisesti alkavaa Joululomaa on vielä jäljellä kourallinen työvuoroja.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Vuoden viimeiset viikot
Taas on vierähtänyt tovi aikaa viime päivityksestä.
Myönnetään että blogin päivittämisen tahti on ollut aika hiljainen ihan siksi että oma siviilielämä on syönyt mehut irti jaksamisesta. Sitten tietysti on tämä ihana vartijan duuni, joka on ihan entisellään tälläkin hetkellä.
Ajattelin että kerrattaisiin ihan lyhyesti asiat näin Ranskalaisin viivoin:
- Olen enimmäkseen istunut päivävuoroissa, mutta muutama viikonloppu on koettu nyt iltakohteessanikin
- Työnjohto oli unohtanut että pyysin kolme kuukautta sitten aivan ajallaan talvilomaa alkavaksi tämän kuun 20. päivä alkaen. Suutuin tästä siinä määrin että vaadin saada käyttää TAL-vapaitani tuona ajankohtana ettei tarvitsisi istua Joulun lähipäiviä töissä niin kuin viime vuonna. Strategia toimi, mutta talviloma on edelleen iso kysymysmerkki.
- Ensimmäisiin ikälisiin on enää jäljellä muutama viikko. Sitten tuntipalkka nousee jopa ruhtinaalliseen 10.96€!
- Tämän vuoden tuloraja tulee pian vastaan, joten olen joutunut sompailemaan verotoimiston kanssa siitä että nostaako veroprosenttia ja tuleeko tänä vuonna hiukan yli vai alle sen 26 000€ vuosituloiksi.
- Jouluna ei tarvitse onneksi olla töissä tänä vuonna. Se on iso plussa verrattuna viime vuoteen.
- Mitä oikein tapahtuu tammikuussa?
Myönnetään että blogin päivittämisen tahti on ollut aika hiljainen ihan siksi että oma siviilielämä on syönyt mehut irti jaksamisesta. Sitten tietysti on tämä ihana vartijan duuni, joka on ihan entisellään tälläkin hetkellä.
Ajattelin että kerrattaisiin ihan lyhyesti asiat näin Ranskalaisin viivoin:
- Olen enimmäkseen istunut päivävuoroissa, mutta muutama viikonloppu on koettu nyt iltakohteessanikin
- Työnjohto oli unohtanut että pyysin kolme kuukautta sitten aivan ajallaan talvilomaa alkavaksi tämän kuun 20. päivä alkaen. Suutuin tästä siinä määrin että vaadin saada käyttää TAL-vapaitani tuona ajankohtana ettei tarvitsisi istua Joulun lähipäiviä töissä niin kuin viime vuonna. Strategia toimi, mutta talviloma on edelleen iso kysymysmerkki.
- Ensimmäisiin ikälisiin on enää jäljellä muutama viikko. Sitten tuntipalkka nousee jopa ruhtinaalliseen 10.96€!
- Tämän vuoden tuloraja tulee pian vastaan, joten olen joutunut sompailemaan verotoimiston kanssa siitä että nostaako veroprosenttia ja tuleeko tänä vuonna hiukan yli vai alle sen 26 000€ vuosituloiksi.
- Jouluna ei tarvitse onneksi olla töissä tänä vuonna. Se on iso plussa verrattuna viime vuoteen.
- Mitä oikein tapahtuu tammikuussa?
torstai 22. marraskuuta 2012
Pimeän uhka
Taas on vierähtänyt hieman aikaa viime päivityksestä.
Tämä kaamos on aika järkkyä aikaa tehdä töitä, sillä on täysin pimeää kun lähtee ja täysin pimeää kun lähtee töistä. Tämä kaava siis toistuu jos tekee normaalia 8-16 duunia, sillä iltapäivällä on jo aika tummaa lähtiessään respasta ulos.
Sain olla taas pari päivää rauhassa, sillä jostain syystä ylityöt ovat vain loppuneet osaltani taas kerralleen. Se on tavallaan tietty ihan hyväkin juttu, mutta tietysti vähän ikävää on se että aika paljon nojaan ylitöihin ylimääräisessä varainhankinnassani.
Päällimmäisin huoli kai kuitenkin tällä hetkellä on tuo yleinen jaksaminen. Viikonloppuna oli taas aika vaikeaa painaa duunia, kun iltaa kohden jatkuva pimeys väsytti enemmän ja enemmän. Meinasin nukahtaa pystyyn pariinkin kertaan.
Töissä nyt ei ole oikeastaan ollut kummempia. Olen istunut viime aikoina täällä eräässä vakiorespassani, joka on yleensä melko hiljainen, vaikka kyllä tännekin ihmeellisiä asiakkaita välillä eksyy puhumattakaan ärsyttävistä "oman talon" ihmisistä. Nyt on kuitenkin melko rauhallista ollut muutaman lomapäivän jäljiltä, joten eiköhän tämä taas tästä vähäksi aikaa.
Huokaisen kyllä helpotuksesta kun tämä vuosi on ohitse. Olen vannonut jo useampaan otteeseen jättäväni nämä tämän alan työt vuonna 2013 taakseni, mutta se onkin toinen asia että kuinka pian näistä pääsee irtoamaan. Olen kyllä jo onnistunut laatimaan aika pitkän listan sellaisista työnantajista sekä ylipäätään työtehtävistä, jonne voisin kuvitella hakevani tämän vuoden loputtua. Siitä on helppoa sitten ruveta laskemaan pois niitä kaikkein vähiten houkuttelevampia duuneja sekä kaikkein kiinnostavimpia hakemusten lähettelemisen ohessa.
Olen kyllä ajatellut suoranaisia opiskelujakin. Oikeastaan se on nyt positiivista että minua on ruvennut kiinnostamaan todella moni eri koulutusohjelmakin ja opiskelutarjonta yleensäkin verrattuna näihin "hukkavuosiini", jolloin olen vain putkinäöllä varustettuna hakenut korkeakoulusta toiseen liian kevyin panoksin. Sinänsä tulee kyllä kirottua tätä aiempien aikojen näköalattomuutta, jonka johdosta olen lopulta näihinkin töihin päätynyt. Jos olisi tajunnut vielä vuosi tai parikin sitten hieman edes miettiä asioita muullakin tavalla kuin vain akateemisuuden kautta, niin tässähän olisi voinut sillä aikaa valmistua vaikka miksi muuksikin sillä aikaa kun tuhersi ties missä hukkaputkessa.
No, virheistään kai oppii.. vai oppiiko?
Tämä kaamos on aika järkkyä aikaa tehdä töitä, sillä on täysin pimeää kun lähtee ja täysin pimeää kun lähtee töistä. Tämä kaava siis toistuu jos tekee normaalia 8-16 duunia, sillä iltapäivällä on jo aika tummaa lähtiessään respasta ulos.
Sain olla taas pari päivää rauhassa, sillä jostain syystä ylityöt ovat vain loppuneet osaltani taas kerralleen. Se on tavallaan tietty ihan hyväkin juttu, mutta tietysti vähän ikävää on se että aika paljon nojaan ylitöihin ylimääräisessä varainhankinnassani.
Päällimmäisin huoli kai kuitenkin tällä hetkellä on tuo yleinen jaksaminen. Viikonloppuna oli taas aika vaikeaa painaa duunia, kun iltaa kohden jatkuva pimeys väsytti enemmän ja enemmän. Meinasin nukahtaa pystyyn pariinkin kertaan.
Töissä nyt ei ole oikeastaan ollut kummempia. Olen istunut viime aikoina täällä eräässä vakiorespassani, joka on yleensä melko hiljainen, vaikka kyllä tännekin ihmeellisiä asiakkaita välillä eksyy puhumattakaan ärsyttävistä "oman talon" ihmisistä. Nyt on kuitenkin melko rauhallista ollut muutaman lomapäivän jäljiltä, joten eiköhän tämä taas tästä vähäksi aikaa.
Huokaisen kyllä helpotuksesta kun tämä vuosi on ohitse. Olen vannonut jo useampaan otteeseen jättäväni nämä tämän alan työt vuonna 2013 taakseni, mutta se onkin toinen asia että kuinka pian näistä pääsee irtoamaan. Olen kyllä jo onnistunut laatimaan aika pitkän listan sellaisista työnantajista sekä ylipäätään työtehtävistä, jonne voisin kuvitella hakevani tämän vuoden loputtua. Siitä on helppoa sitten ruveta laskemaan pois niitä kaikkein vähiten houkuttelevampia duuneja sekä kaikkein kiinnostavimpia hakemusten lähettelemisen ohessa.
Olen kyllä ajatellut suoranaisia opiskelujakin. Oikeastaan se on nyt positiivista että minua on ruvennut kiinnostamaan todella moni eri koulutusohjelmakin ja opiskelutarjonta yleensäkin verrattuna näihin "hukkavuosiini", jolloin olen vain putkinäöllä varustettuna hakenut korkeakoulusta toiseen liian kevyin panoksin. Sinänsä tulee kyllä kirottua tätä aiempien aikojen näköalattomuutta, jonka johdosta olen lopulta näihinkin töihin päätynyt. Jos olisi tajunnut vielä vuosi tai parikin sitten hieman edes miettiä asioita muullakin tavalla kuin vain akateemisuuden kautta, niin tässähän olisi voinut sillä aikaa valmistua vaikka miksi muuksikin sillä aikaa kun tuhersi ties missä hukkaputkessa.
No, virheistään kai oppii.. vai oppiiko?
maanantai 19. marraskuuta 2012
Aivot kiehuu (osa II)
Vietin taas suloisen viikonlopun iltakohteessani pitkästä aikaa.
Kieltämättä fiilikset olivat aika surkuhupaisat kun varmaan puoleentoista kuukauteen en ole istunut viikonloppuja siellä. Viikonloppu oli melko rauhallista netissä surffailua sekä pitkiä koko kiinteistöä kattavia kävelykierroksia. No, tietty jotain mietoa toimintaakin oli.
Yhden oudon vanhan ukon kanssa tuli lauantai-iltana ongelmia. Hän meni sisään asiakkaaksi erääseen paikkaan, jolloin satuin itse seisoskelemaan sen ulkopuolella. Tyyppi sitten vaikutti oudolta pyrkiessään sisään epämääräinen sininen kansio käsissään, jolloin ajattelin jo tuolloin tyypin olevan jonkinlainen sekopää tuonpuoleisesta tai jotain. Illan mittaan hän ei aiheuttanut häiriötä, mutta sitten kun tuo paikka jossa hän oli vieraillut tuntikausia rupesi sulkeutumaan, niin tyyppi jäi selailemaan erästä myyntipöytää aivan liian innokkaasti. Eräs asiakaskohteen henkilökunnan nainen sitten huomautti miehelle että nyt suljetaan ja pitäisi lähteä kotiin.
Tyyppi mutisi jotain epämääräistä takaisin, jonka jälkeen itse vieressä seisoskelevana totesin tälle miehelle että NYT RUVETAAN SULKEMAAN TULISITKO SIELTÄ NYT POIS, jonka jälkeen tämä heittiö välittömästi huusi minulle kovalla äänellä takaisin että ÄLKÄÄ OTTAKO TUOLLAISTA ÄÄNENSÄVYÄ MINUN KANSSANI ja kipaisi samantien tiehensä. Kieltämättä vähän säpsähdin, kun hipin olomuodolla varustettu vanha naavaparta rykäisi takaisin vastauksen noinkin aggressiivisesti. Olipas taas ihme hiihtäjä tuokin tyyppi, onneksi ei tarvinnut sen kanssa ruvetan sen kummempia haastamaan.
Sitten sunnuntaina ihmeteltiin erään toisen samassa kiinteistössä olleen asiakasyrityksen sisässä sitä että oliko lattialla vaan jonkun päälle astuma suklaapatukka vaiko "sitä itseään". Kyseinen epämääräinen ruskea kasa ei ainakaan haissut sille itselleen ,joten sinänsä kyseessä oli vain melko harmiton kasa lörtsähtänyttä suklaata. Toisaalta ihme juttu että sinne oli joku heittänyt suklaata maahan kun koko mestaan ei edes saisi tuoda mitään syötävää tai juotavaa.
Olen ruvennut kantamaan mukanani tuota muutama postaus sitten mainittua varustevyötä. Pidän sitä laukussani mukana, vaikka en välttämättä kannakaan sitä päälläni koko aikaa. Nyt kuitenkin onneksi minulla on kaiken varalle käsiraudat, teleskooppipatukka sekä 5% OC-sumutin koteloineen. Tuskinpa näissä työtehtävissä noille ihan hirveästi tulee käyttöä, mutta sanotaan näin että tämä kaupunki on aika vaarallinen ja arvaamaton paikka, eikä olisi ensimmäinen kerta kun päätyy täysin ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen jossain kohteessa missä ei mukamas mitään väkivaltatapauksia koskaan tapahdu.
Kieltämättä fiilikset olivat aika surkuhupaisat kun varmaan puoleentoista kuukauteen en ole istunut viikonloppuja siellä. Viikonloppu oli melko rauhallista netissä surffailua sekä pitkiä koko kiinteistöä kattavia kävelykierroksia. No, tietty jotain mietoa toimintaakin oli.
Yhden oudon vanhan ukon kanssa tuli lauantai-iltana ongelmia. Hän meni sisään asiakkaaksi erääseen paikkaan, jolloin satuin itse seisoskelemaan sen ulkopuolella. Tyyppi sitten vaikutti oudolta pyrkiessään sisään epämääräinen sininen kansio käsissään, jolloin ajattelin jo tuolloin tyypin olevan jonkinlainen sekopää tuonpuoleisesta tai jotain. Illan mittaan hän ei aiheuttanut häiriötä, mutta sitten kun tuo paikka jossa hän oli vieraillut tuntikausia rupesi sulkeutumaan, niin tyyppi jäi selailemaan erästä myyntipöytää aivan liian innokkaasti. Eräs asiakaskohteen henkilökunnan nainen sitten huomautti miehelle että nyt suljetaan ja pitäisi lähteä kotiin.
Tyyppi mutisi jotain epämääräistä takaisin, jonka jälkeen itse vieressä seisoskelevana totesin tälle miehelle että NYT RUVETAAN SULKEMAAN TULISITKO SIELTÄ NYT POIS, jonka jälkeen tämä heittiö välittömästi huusi minulle kovalla äänellä takaisin että ÄLKÄÄ OTTAKO TUOLLAISTA ÄÄNENSÄVYÄ MINUN KANSSANI ja kipaisi samantien tiehensä. Kieltämättä vähän säpsähdin, kun hipin olomuodolla varustettu vanha naavaparta rykäisi takaisin vastauksen noinkin aggressiivisesti. Olipas taas ihme hiihtäjä tuokin tyyppi, onneksi ei tarvinnut sen kanssa ruvetan sen kummempia haastamaan.
Sitten sunnuntaina ihmeteltiin erään toisen samassa kiinteistössä olleen asiakasyrityksen sisässä sitä että oliko lattialla vaan jonkun päälle astuma suklaapatukka vaiko "sitä itseään". Kyseinen epämääräinen ruskea kasa ei ainakaan haissut sille itselleen ,joten sinänsä kyseessä oli vain melko harmiton kasa lörtsähtänyttä suklaata. Toisaalta ihme juttu että sinne oli joku heittänyt suklaata maahan kun koko mestaan ei edes saisi tuoda mitään syötävää tai juotavaa.
Olen ruvennut kantamaan mukanani tuota muutama postaus sitten mainittua varustevyötä. Pidän sitä laukussani mukana, vaikka en välttämättä kannakaan sitä päälläni koko aikaa. Nyt kuitenkin onneksi minulla on kaiken varalle käsiraudat, teleskooppipatukka sekä 5% OC-sumutin koteloineen. Tuskinpa näissä työtehtävissä noille ihan hirveästi tulee käyttöä, mutta sanotaan näin että tämä kaupunki on aika vaarallinen ja arvaamaton paikka, eikä olisi ensimmäinen kerta kun päätyy täysin ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen jossain kohteessa missä ei mukamas mitään väkivaltatapauksia koskaan tapahdu.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Aivot kiehuu (osa I)
Kahdentoista tunnin istumamaratonista on jäljellä vielä kiitettävät kuusi tuntia ja kymmenen minuuttia tätä kirjoittaessani. Ollaan siis päästy MELKEIN YLITSE PUOLENVÄLIN, mutta sen seurauksena tässä istuttuani jo ennen kukon kiekaisua olen muuttunut täydelliseksi pilkkijäksi.
Olen siis väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä. Olen alkanut myös tässä istuskellessani kyseenalaistamaan sitä että miksi minut on tänne laitettu jälleen istumaan, kun viimeksikin tuli ihan suoraan sanottua että tämä on minulle vähän hankalaa. Toki niinpä tämä näyttää olevan hankalaa aika monelle muullekin.
Mutta tuntuu vaan oudolta että tässä sitä nyt taas istuskellaan, kun viimeksi puhuin tätä mestaa tehdessäni että älkää laittako näitä 12 tunnin vuoroja, kun minulla ei kestä pää tätä istuskelua eikä sen puoleen fysiikkakaan. Tietysti nyt on sitten kuviteltu että pääni kestää mukamas enemmän tätä "respakohdetta" sen 12 tuntia kun jotain kivikautista valvomoa saman aikamääreen, jonne minua oltiin kerran kanssa tunkemassa.
En ehtinyt ostamaan yhtään energiajuomaa tänne tultuani, joten olo on aika vaivalloinen tämän kaiken keskellä varsinkin kun pitäisi ottaa vielä vieraita vastaan, soitella asiakkaille saapuneista lähetyksistä sekä muutenkin yrittää näyttää siltä että molemmat aivopuoliskot ovat tallella tätä(kin) päivää varten. Nälkäkin olisi, mutta tauot pidetään kun pidetään.
Rasittavaa on tuon eräänkin tässä kohteessa toimivan firma politiikka, jonka mukaan kaikki saapuvat vieraat sinne pitäisi ilmoittaa puhelimitse. No, sitten kun niitä vieraita ramppaa viiden minuutin välein ja teet samalla kahta asiaa jo valmiiksi päällekäin, niin voin todeta että mieli ei tee soittaa joka viides minuutti niitä vieraita sisään.
Väsyneenä tämä respassa suoritettu nöyristely kyllä saa ihan uusia muotoja ihmisen pääkopassa aikaiseksi. Alan myös vähän pelkäämään että väsymys näkyy pärstässäni sekä siinä että olen ja nökötän tässä kun variksenpelätin. Toisaalta välillä näemmä tuijottelen tätä koneen ruutua orjamaisesti ja tyhjällä katseella.. Voi Jeesus mikä minusta on oikein tullutkaan.
Olen siis väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä. Olen alkanut myös tässä istuskellessani kyseenalaistamaan sitä että miksi minut on tänne laitettu jälleen istumaan, kun viimeksikin tuli ihan suoraan sanottua että tämä on minulle vähän hankalaa. Toki niinpä tämä näyttää olevan hankalaa aika monelle muullekin.
Mutta tuntuu vaan oudolta että tässä sitä nyt taas istuskellaan, kun viimeksi puhuin tätä mestaa tehdessäni että älkää laittako näitä 12 tunnin vuoroja, kun minulla ei kestä pää tätä istuskelua eikä sen puoleen fysiikkakaan. Tietysti nyt on sitten kuviteltu että pääni kestää mukamas enemmän tätä "respakohdetta" sen 12 tuntia kun jotain kivikautista valvomoa saman aikamääreen, jonne minua oltiin kerran kanssa tunkemassa.
En ehtinyt ostamaan yhtään energiajuomaa tänne tultuani, joten olo on aika vaivalloinen tämän kaiken keskellä varsinkin kun pitäisi ottaa vielä vieraita vastaan, soitella asiakkaille saapuneista lähetyksistä sekä muutenkin yrittää näyttää siltä että molemmat aivopuoliskot ovat tallella tätä(kin) päivää varten. Nälkäkin olisi, mutta tauot pidetään kun pidetään.
Rasittavaa on tuon eräänkin tässä kohteessa toimivan firma politiikka, jonka mukaan kaikki saapuvat vieraat sinne pitäisi ilmoittaa puhelimitse. No, sitten kun niitä vieraita ramppaa viiden minuutin välein ja teet samalla kahta asiaa jo valmiiksi päällekäin, niin voin todeta että mieli ei tee soittaa joka viides minuutti niitä vieraita sisään.
Väsyneenä tämä respassa suoritettu nöyristely kyllä saa ihan uusia muotoja ihmisen pääkopassa aikaiseksi. Alan myös vähän pelkäämään että väsymys näkyy pärstässäni sekä siinä että olen ja nökötän tässä kun variksenpelätin. Toisaalta välillä näemmä tuijottelen tätä koneen ruutua orjamaisesti ja tyhjällä katseella.. Voi Jeesus mikä minusta on oikein tullutkaan.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
12 tunnin istumalakko
"Rentouttavan" viikonlopun jälkeen kylmän realistinen todellisuus iski vasten kasvojani jälleen.
Olen nyt siis taas aloittamassa uutta työviikkoa palaamalla tänne 12-tunnin respaan. Viimeksi olin täällä kesälomani jälkeen, jolloin oli vielä jotenkin valoisaa kun lähti töihin sekä kun töistä palaili. Nyt taas sitten kun tämä shokkihoito otetaan käyttöön, niin sitä löytää itsensä tilanteesta jolloin vaikuttaa siltä että on yö kun lähtee töihin ja yö kun palaa töistä. Todella kaoottista elämänrytmiä tämä kyllä enteilee.
Viime viikko meni aikalailla hajoillessa tuolla puhelinvaihde-respassani. Paitsi että sinne soitti todella kummallisia ja vittumaisia ihmisiä, niin sitten kun sinne ihan fyysisesti lävähti sisään ihmisiä jotka haisivat kolmetoista vuotta vanhalle tupakalle, kertoilivat minulle koko elämäntarinansa aina uusien talvikenkien ostosta siihen minkä merkkistä virtsankarkailusuojaa käyttivätkään, niin soppa oli minun osaltani valmis. Olen kyllä lopen uupunut juuri tuohon respaan, jossa ei tosiaan näytä olevan mitään muuta kun hulluja luurin päässä ja sitten hulluja asiakkaita. Lisäksi nämä tuon kohteen omat porukatkin ovat kuittailleet minulle aika antoisasti.
Tällaisina hetkinä tulee tavallaan ikävä sitä iltakohdetta, sillä sen valvomon uumeniin tosiaan pystyi aina piiloutumaan jos tuli jotain todella itkettävää paskaa vastaan. Näissä respoissa harvemmin pystyy lähtemään mitään suoranaisesti karkuun, vaan naama on pidettävä peruslukemilla pidettiin sinua sitten kuinka tahansa pilkkanaan. Oikeastaan nyt kun olen tehnyt paljon tätä asiakaspalvelupainotteista respaa viime aikoina, niin myönnettävähän se on että kieltämättä ikävä tulee noita kuolemanhiljaisia kohteita joissa ei tarvitse käytännössä tehdä yhtikäs mitään.
Tämä 12-tunnin respa vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan entiseltään. Tarvitsin noin kaksi litraa kahvia aamulla että kykenin heräämään ylipäätään, jonka jälkeen onneksi sekä metro että kadut olivat sen verran tyhjät ettei aamuruuhkasta voinut oikeastaan puhua. Toki tässä kohteessa on sitten vaan se sama vanha vaiva, että talo on täynnä kaikenlaista paskantärkeää assistenttia, apuria ja avustajaa, joista ensimmäinen koppavan oloinen nainen mustassa jakkupuvussaan lätkäisi minulle kylmästi respan tiskille jonkun "ilmoituslappusen" tiuskaisten "OLE HYVÄHHHHHHHH!" ja häipyen saman tien tiehensä.
Pakko kyllä todeta että tässä työssä sitä on vaan oppinut näkemään itsensä ihan uudessa alistuneisuuden ja mitätöitymisen valossa. Tuntuu että siivoojiakin arvostetaan enemmän kuin meitä vartijoita, joka on kyllä kieltämättä minunkin mielestäni ihan loogista. Tuntuu vaan että jokainen toimistovartiointikohde jonne laahustan- tai oikeastaan ihan jokainen kohde jonne laahustan on automaattisesti osittain tai suurelti osin meitä kohtaan jotenkin helvetin ynseä. En sitten tiedä että mikä meissä tai ehkä minussa risoo ihmisiä, mutta kaipa siinä on jotain sellaista
Olen nyt siis taas aloittamassa uutta työviikkoa palaamalla tänne 12-tunnin respaan. Viimeksi olin täällä kesälomani jälkeen, jolloin oli vielä jotenkin valoisaa kun lähti töihin sekä kun töistä palaili. Nyt taas sitten kun tämä shokkihoito otetaan käyttöön, niin sitä löytää itsensä tilanteesta jolloin vaikuttaa siltä että on yö kun lähtee töihin ja yö kun palaa töistä. Todella kaoottista elämänrytmiä tämä kyllä enteilee.
Viime viikko meni aikalailla hajoillessa tuolla puhelinvaihde-respassani. Paitsi että sinne soitti todella kummallisia ja vittumaisia ihmisiä, niin sitten kun sinne ihan fyysisesti lävähti sisään ihmisiä jotka haisivat kolmetoista vuotta vanhalle tupakalle, kertoilivat minulle koko elämäntarinansa aina uusien talvikenkien ostosta siihen minkä merkkistä virtsankarkailusuojaa käyttivätkään, niin soppa oli minun osaltani valmis. Olen kyllä lopen uupunut juuri tuohon respaan, jossa ei tosiaan näytä olevan mitään muuta kun hulluja luurin päässä ja sitten hulluja asiakkaita. Lisäksi nämä tuon kohteen omat porukatkin ovat kuittailleet minulle aika antoisasti.
Tällaisina hetkinä tulee tavallaan ikävä sitä iltakohdetta, sillä sen valvomon uumeniin tosiaan pystyi aina piiloutumaan jos tuli jotain todella itkettävää paskaa vastaan. Näissä respoissa harvemmin pystyy lähtemään mitään suoranaisesti karkuun, vaan naama on pidettävä peruslukemilla pidettiin sinua sitten kuinka tahansa pilkkanaan. Oikeastaan nyt kun olen tehnyt paljon tätä asiakaspalvelupainotteista respaa viime aikoina, niin myönnettävähän se on että kieltämättä ikävä tulee noita kuolemanhiljaisia kohteita joissa ei tarvitse käytännössä tehdä yhtikäs mitään.
Tämä 12-tunnin respa vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan entiseltään. Tarvitsin noin kaksi litraa kahvia aamulla että kykenin heräämään ylipäätään, jonka jälkeen onneksi sekä metro että kadut olivat sen verran tyhjät ettei aamuruuhkasta voinut oikeastaan puhua. Toki tässä kohteessa on sitten vaan se sama vanha vaiva, että talo on täynnä kaikenlaista paskantärkeää assistenttia, apuria ja avustajaa, joista ensimmäinen koppavan oloinen nainen mustassa jakkupuvussaan lätkäisi minulle kylmästi respan tiskille jonkun "ilmoituslappusen" tiuskaisten "OLE HYVÄHHHHHHHH!" ja häipyen saman tien tiehensä.
Pakko kyllä todeta että tässä työssä sitä on vaan oppinut näkemään itsensä ihan uudessa alistuneisuuden ja mitätöitymisen valossa. Tuntuu että siivoojiakin arvostetaan enemmän kuin meitä vartijoita, joka on kyllä kieltämättä minunkin mielestäni ihan loogista. Tuntuu vaan että jokainen toimistovartiointikohde jonne laahustan- tai oikeastaan ihan jokainen kohde jonne laahustan on automaattisesti osittain tai suurelti osin meitä kohtaan jotenkin helvetin ynseä. En sitten tiedä että mikä meissä tai ehkä minussa risoo ihmisiä, mutta kaipa siinä on jotain sellaista
torstai 8. marraskuuta 2012
Vyöt kireälle :)
Vaikka olenkin tällainen respan rotta ja "asiakaspalvelupainotteinen" vartija, niin kieltämättä välillä sitä tulee päädyttyä sellaisiinkin hommiin jossa varustevyötä voi tarvita.
Päätin nyt sitten hankkia varustevyön "mahdollisimman halvalla", sillä näillä palkoilla moisia vöitä ei todellakaan ostella ihan sieltä kalleimmasta päästä etenkin kun käyttö tulee olemaan aika satunnaista.
Karautin Varustelekaan Helsingin Konalaan, joka kai paremmin tunnetaan armeijan ylijäämätuotteiden sun muun tavaran myyntipaikkana. Sieltä löytyy pieni valikoima tuotteita myös turvallisuusalan työntekijöille, joista lähdin katselemaan itselleni varustevyötä.
Kuten totesinkin, niin budjetti oli ja on ihan tarkoituksella melko pieni tälle hankinnalle. Siksipä tuli hankittua aika epämääräisen maineen omaavan Miltecin valmistama "Vartijavyö" sekä sitten kyseisen vyön sisälle kiinnittyvä alusvyö. Yhteishinta näille oli vain 24€, joten näillä Vartijankin palkoilla onneksi on varaa ostaa moista.
Kuten voidaan arvioida, niin tässäkään ostotoimenpiteessä kaikki ei mennyt aivan niin kuin piti. Marssin sisään kauppaan ja sitten löydettyäni nämä vyöt puntaroin pitkään että mikä koko väliltä 110-130cm olisi minulle sopivin päätyen erheellisesti kokoon 120cm ympärysmitaltaan. Oikeastaan tuo 110cm olisi ollut ihan sopiva, mutta minkäs teet kun silmämitalla teet hankinnat etkä tosiaankaan halua päätyä liian pieneen vyöhön.
No joo, näitä vöitä nyt kumminkin pystyy säätämään pienemmiksi, mutta se on kyllä temppuna aika vaivalloinen.
Toisekseen se mikä vähän kusi tuolla myymälässä oli se että hyllyllä oli noita vöitä ja alusvöitä, mutta alusvöiden pakkauksissa ei lukenut että kuinka pitkiä nuo alusvyöt olivat. Nyt sitten vaikuttaa siltä että joku oli laittanut vissiin isomman koon alusvyön siihen paikkaan missä oli 120cm alusvöitä, jolloin otin sitten siitä vyön mukaan ja lähdin kassalle. Vasta kotona rupesin ihmettelemaan että miksi alusvyö on jotenkin niin omituinen verrattuna varsinaiseen vyöhön, joka kyllä vähän herättää ihmetystä siihen suuntaan että onko kyseinen alusvyö edes oikea kyseiseen vyöhön ja sen ympärysmittaan nähden.
Mutta, Miltecin maineesta huolimatta tuo itse vyö on ihan jämäkkä ja asiallinen kapine. Sen säätäminen oikean kokoiseksi on kyllä aika tuskallista, jonka tiimoilta voin vaan todeta näin yrityksen ja erehdyksen kautta että PITÄKÄÄ HUOLI ETTÄ VALITSETTE OIKEAN KOKOISEN VYÖN. Minusta tuntuu eilisen illan väsäämisen ja näpertelyn jäljiltä että ilman luovaa mielikuvitusta ja nippusiteitä ei saada tuota vyötä kuriin siten että siitä tulisi fiksun oloinen sen jälkeen kun sitä on väännetty tiukemmalle. Tämän lauseen jäljiltä jokainen voi nyt sitten pohtia hiljaa itsekseen että kannattaako ostaa tällainen vyö ja ryhtyä kesyttämään sitä niin kuin Boakäärmettä, vai hakeeko itselleen suosiolla ihan aidosti ammattikäyttöön tarkoitettua tavaraa, jonka säätäminen oikean kokoiseksi voi olla piirun verran helpompaa.
Epäilen vahvasti että tuota vyötä täytyy nyt modifioida siten että alusvyöstä napsaistaan pala pois ja tiettyjä kohtia painetaan kiinni nippusiteillä. Sitten siitä saa ihan kohtuullisen vyön minun käyttööni, taikka sitten olen aika avuton säätämään näitä vöitä kuntoon oikeaoppisesti. Joka tapauksessa sanoisin että tuo alusvyö on aika ehdoton kaveri tuolle vyölle, nimittäin ilman sitä vyöhön kiinnitetyt taskut seilaavat ikävästi pitkin vyötä.
Päätin nyt sitten hankkia varustevyön "mahdollisimman halvalla", sillä näillä palkoilla moisia vöitä ei todellakaan ostella ihan sieltä kalleimmasta päästä etenkin kun käyttö tulee olemaan aika satunnaista.
Karautin Varustelekaan Helsingin Konalaan, joka kai paremmin tunnetaan armeijan ylijäämätuotteiden sun muun tavaran myyntipaikkana. Sieltä löytyy pieni valikoima tuotteita myös turvallisuusalan työntekijöille, joista lähdin katselemaan itselleni varustevyötä.
Kuten totesinkin, niin budjetti oli ja on ihan tarkoituksella melko pieni tälle hankinnalle. Siksipä tuli hankittua aika epämääräisen maineen omaavan Miltecin valmistama "Vartijavyö" sekä sitten kyseisen vyön sisälle kiinnittyvä alusvyö. Yhteishinta näille oli vain 24€, joten näillä Vartijankin palkoilla onneksi on varaa ostaa moista.
Kuten voidaan arvioida, niin tässäkään ostotoimenpiteessä kaikki ei mennyt aivan niin kuin piti. Marssin sisään kauppaan ja sitten löydettyäni nämä vyöt puntaroin pitkään että mikä koko väliltä 110-130cm olisi minulle sopivin päätyen erheellisesti kokoon 120cm ympärysmitaltaan. Oikeastaan tuo 110cm olisi ollut ihan sopiva, mutta minkäs teet kun silmämitalla teet hankinnat etkä tosiaankaan halua päätyä liian pieneen vyöhön.
No joo, näitä vöitä nyt kumminkin pystyy säätämään pienemmiksi, mutta se on kyllä temppuna aika vaivalloinen.
Toisekseen se mikä vähän kusi tuolla myymälässä oli se että hyllyllä oli noita vöitä ja alusvöitä, mutta alusvöiden pakkauksissa ei lukenut että kuinka pitkiä nuo alusvyöt olivat. Nyt sitten vaikuttaa siltä että joku oli laittanut vissiin isomman koon alusvyön siihen paikkaan missä oli 120cm alusvöitä, jolloin otin sitten siitä vyön mukaan ja lähdin kassalle. Vasta kotona rupesin ihmettelemaan että miksi alusvyö on jotenkin niin omituinen verrattuna varsinaiseen vyöhön, joka kyllä vähän herättää ihmetystä siihen suuntaan että onko kyseinen alusvyö edes oikea kyseiseen vyöhön ja sen ympärysmittaan nähden.
Mutta, Miltecin maineesta huolimatta tuo itse vyö on ihan jämäkkä ja asiallinen kapine. Sen säätäminen oikean kokoiseksi on kyllä aika tuskallista, jonka tiimoilta voin vaan todeta näin yrityksen ja erehdyksen kautta että PITÄKÄÄ HUOLI ETTÄ VALITSETTE OIKEAN KOKOISEN VYÖN. Minusta tuntuu eilisen illan väsäämisen ja näpertelyn jäljiltä että ilman luovaa mielikuvitusta ja nippusiteitä ei saada tuota vyötä kuriin siten että siitä tulisi fiksun oloinen sen jälkeen kun sitä on väännetty tiukemmalle. Tämän lauseen jäljiltä jokainen voi nyt sitten pohtia hiljaa itsekseen että kannattaako ostaa tällainen vyö ja ryhtyä kesyttämään sitä niin kuin Boakäärmettä, vai hakeeko itselleen suosiolla ihan aidosti ammattikäyttöön tarkoitettua tavaraa, jonka säätäminen oikean kokoiseksi voi olla piirun verran helpompaa.
Epäilen vahvasti että tuota vyötä täytyy nyt modifioida siten että alusvyöstä napsaistaan pala pois ja tiettyjä kohtia painetaan kiinni nippusiteillä. Sitten siitä saa ihan kohtuullisen vyön minun käyttööni, taikka sitten olen aika avuton säätämään näitä vöitä kuntoon oikeaoppisesti. Joka tapauksessa sanoisin että tuo alusvyö on aika ehdoton kaveri tuolle vyölle, nimittäin ilman sitä vyöhön kiinnitetyt taskut seilaavat ikävästi pitkin vyötä.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Respan rotat
Hohhoijaa.
Maanantaisen vuoron jäljiltä oli kyllä kieltämättä taas sulattelemista.
Puhelinvaihteeseen soitti kolme eri varsin epämiellyttävää henkilöä, joista eräs oli selkeästi pirteässä päiväkännissä soitteleva keski-ikäinen akka ilman minkäänlaista käsitystä siitä miten ihmisiä siellä toisessa päässä kohdellaan. Hän haistatti minulle paskat useampaan kertaan, haukkui idiootiksi ja vaikka mitä muuta ihanaa sekä kivaa.
Sitten soitteli myös eräs toinen nainen, joka piinasi minua erään puhelinnumeron hankinnalla jatkuvalla syötöllä. Oli rasittavaa kuunnella tämän tyypin hajoilemista, sillä hän antoi ymmärtää olevansa tätä perusklassista "kaikki tänne heti mulle nyt"-ideologian porukkaa. Kieltämättä tämän respan hoitamisesta pitäisi saada ihan kylmästi palkankorotus, mutta kenties ihan vielä ei ole sen aika.
Hankin muuten itselleni puoltotodistuksen työnjohdolta kaasusumuttimen kantamiseen kuukausi sitten. Tuon sen kantoon oikeuttavan kurssin kävin jo ennen tämän urani aloittamista, mutta päätin että jos kerran varustuksesta löytyy se teleskooppipatukka ja käsiraudatkin, niin miksei sitten vielä sumutinkin kaupan päälle. Tottahan se kieltämättä on, että kohteet joissa pyörin näiden välineiden käyttötarkoitus huomioonottaen on varsin minimaalinen, mutta ei sitä ainakaan tässä kaupungissa koskaan tiedä milloin joku ihan tavallinen mesta muuntautuu jonkun hullun toimesta helvetillisen kuumottavaksi tilanteeksi hengenvaaroineen kaikkineen. Sitten toisaalta myös voi olla että jonkinlaisia kenttähommia voi olla tulossa horisonttiin jossain välissä, joten onhan noita nyt hyvä pitää kotona varalla jos ei mitään muuta.
Tällä hetkellä yritetään myöskin nyt vaan selvitä näistä työvuoroista tuonne Joulukuun loppuun saakka, sillä silloin minulla pitäisi olla tuo talviloma tulossa. Eniten kuitenkin pelottaa se että miten minun TAL-kertymäni käy, eli siis sen saldon jota on kertynyt ylitöistä. Sitä saldoa on nyt noin 50 tuntia, enkä tiedä että miten tällä työtahdilla kerkeän pitämään nuo pois ennen vuoden vaihtumista. Veikkaan että työnjohtoa ei kiinnosta ainakaan setviä asioita vapaaehtoisesti niin että ehtisin ne pitämään, vaan kyllä tässä nyt joutuu jälleen pitämään omista oikeuksistaan eniten kiinni.
Sain muuten tietää että eräs vanhoista kohteista jossa tuli istuttua pari kuukautta takaperin tulee tekemään nyt varsin railakkaan paluun. Tuo kohde josta puhun on se 12 tunnin respa, joka tulee olemaan varmaan aika ihana "vaihtelu" etenkin kun viimeksikin sitä tehdessäni noin kymmenen vuoron verran sitä alkoi kyllä olemaan aika kyllästynyt elämään sekä ryhtyi jo harkitsemaan jopa itsensä vahingoittamistakin suurinpiirtein sieltä pois päästäkseen. Eipä vuorolistoissa kyllä onneksi näytä olevan kuin kolme vuoroa tuohonkin mestaan, mutta voin sanoa että 12 tunnin työvuorot ovat aika paska keksintö enkä oikein ole koskaan oppinut niitä tekemään siten että henkis-fyysinen puoleni kestäisi ne.
Maanantaisen vuoron jäljiltä oli kyllä kieltämättä taas sulattelemista.
Puhelinvaihteeseen soitti kolme eri varsin epämiellyttävää henkilöä, joista eräs oli selkeästi pirteässä päiväkännissä soitteleva keski-ikäinen akka ilman minkäänlaista käsitystä siitä miten ihmisiä siellä toisessa päässä kohdellaan. Hän haistatti minulle paskat useampaan kertaan, haukkui idiootiksi ja vaikka mitä muuta ihanaa sekä kivaa.
Sitten soitteli myös eräs toinen nainen, joka piinasi minua erään puhelinnumeron hankinnalla jatkuvalla syötöllä. Oli rasittavaa kuunnella tämän tyypin hajoilemista, sillä hän antoi ymmärtää olevansa tätä perusklassista "kaikki tänne heti mulle nyt"-ideologian porukkaa. Kieltämättä tämän respan hoitamisesta pitäisi saada ihan kylmästi palkankorotus, mutta kenties ihan vielä ei ole sen aika.
Hankin muuten itselleni puoltotodistuksen työnjohdolta kaasusumuttimen kantamiseen kuukausi sitten. Tuon sen kantoon oikeuttavan kurssin kävin jo ennen tämän urani aloittamista, mutta päätin että jos kerran varustuksesta löytyy se teleskooppipatukka ja käsiraudatkin, niin miksei sitten vielä sumutinkin kaupan päälle. Tottahan se kieltämättä on, että kohteet joissa pyörin näiden välineiden käyttötarkoitus huomioonottaen on varsin minimaalinen, mutta ei sitä ainakaan tässä kaupungissa koskaan tiedä milloin joku ihan tavallinen mesta muuntautuu jonkun hullun toimesta helvetillisen kuumottavaksi tilanteeksi hengenvaaroineen kaikkineen. Sitten toisaalta myös voi olla että jonkinlaisia kenttähommia voi olla tulossa horisonttiin jossain välissä, joten onhan noita nyt hyvä pitää kotona varalla jos ei mitään muuta.
Tällä hetkellä yritetään myöskin nyt vaan selvitä näistä työvuoroista tuonne Joulukuun loppuun saakka, sillä silloin minulla pitäisi olla tuo talviloma tulossa. Eniten kuitenkin pelottaa se että miten minun TAL-kertymäni käy, eli siis sen saldon jota on kertynyt ylitöistä. Sitä saldoa on nyt noin 50 tuntia, enkä tiedä että miten tällä työtahdilla kerkeän pitämään nuo pois ennen vuoden vaihtumista. Veikkaan että työnjohtoa ei kiinnosta ainakaan setviä asioita vapaaehtoisesti niin että ehtisin ne pitämään, vaan kyllä tässä nyt joutuu jälleen pitämään omista oikeuksistaan eniten kiinni.
Sain muuten tietää että eräs vanhoista kohteista jossa tuli istuttua pari kuukautta takaperin tulee tekemään nyt varsin railakkaan paluun. Tuo kohde josta puhun on se 12 tunnin respa, joka tulee olemaan varmaan aika ihana "vaihtelu" etenkin kun viimeksikin sitä tehdessäni noin kymmenen vuoron verran sitä alkoi kyllä olemaan aika kyllästynyt elämään sekä ryhtyi jo harkitsemaan jopa itsensä vahingoittamistakin suurinpiirtein sieltä pois päästäkseen. Eipä vuorolistoissa kyllä onneksi näytä olevan kuin kolme vuoroa tuohonkin mestaan, mutta voin sanoa että 12 tunnin työvuorot ovat aika paska keksintö enkä oikein ole koskaan oppinut niitä tekemään siten että henkis-fyysinen puoleni kestäisi ne.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Pokka pitää?
Katkonaisen Blogin päivittämisen välillä olen nyt sitten juuttunut tänne puhelinvaihde-respaan melkolailla vakkarinaamaksi. Kieltämättä horisonttiin on maalailtu työnjohdon toimesta vaikka mitä lupausta ja muuta etenkin seuraavalle vuodelle näiden kohteiden suhteen, mutta nuokin jutut on otettava aikalailla pienellä varauksella.
Toisaalta, kukapa olisi uskonut että näinkin voi käydä että päädyn tähän respaan tekemään tätä hommaa vastoin kaikkia odotuksia.
No, olen yrittänyt ottaa tämän kohteen omat paskamaisuudet vastaan ihan tyynellä mielellä. Se ei ole kovin mukavaa kyllä olla täällä ja kaikki kollegatkin suurinpiirtein hyppivät riemusta kun tänne ei tarvitse enää tulla, joten tosiasia on kai se että positiivisen mielen säilyttäminen tällaisessa kohteessa jossa asiakkaat sekä talon oma väki ovat sinua vastaan on aikalailla haastavaa.
Hyvänä puolena on tosiaan se että minulla on työaikojen suhteen käytössä nyt nämä ihmisten kellonajat. Se iltakohteessa istuminen oli myös sekin tosi kuluttavaa, mutta se sitten pisti syljettämään siksi ettei siellä oikeastaan ollut mitään tekemistä ja työtehtävätkin olivat aika absurdeja sitten kun niitä oli.
Nyt sitten toisaalta palkka putoaa myös kun tehdään vain 8-16 vuoroja respassa eikä viikonlopputöitäkään ole tarjolla kuin ehkä kerran kuussa. Asiaa voivat tietty auttaa ylityöt.
Näin loppuvuodesta kieltämättä moni asia alkaa vaivaamaan minua ihan käytännön puolelta. Nyt tuloraja on tälle vuodelle asetettu verotuksen osalta vaatimattomaan 25 200 euron tuntumaan, mutta pelkona kyllä kieltämättä on että tällä palkalla kaikkien iltatöiden, ylitöiden ja viikonloppujen jäljiltä tuokin on liian vähän. Se on kieltämättä vittumaista kun ei koskaan tiedä kuinka paljon tai vähän saa palkkaa nykyään.
Toisaalta, kukapa olisi uskonut että näinkin voi käydä että päädyn tähän respaan tekemään tätä hommaa vastoin kaikkia odotuksia.
No, olen yrittänyt ottaa tämän kohteen omat paskamaisuudet vastaan ihan tyynellä mielellä. Se ei ole kovin mukavaa kyllä olla täällä ja kaikki kollegatkin suurinpiirtein hyppivät riemusta kun tänne ei tarvitse enää tulla, joten tosiasia on kai se että positiivisen mielen säilyttäminen tällaisessa kohteessa jossa asiakkaat sekä talon oma väki ovat sinua vastaan on aikalailla haastavaa.
Hyvänä puolena on tosiaan se että minulla on työaikojen suhteen käytössä nyt nämä ihmisten kellonajat. Se iltakohteessa istuminen oli myös sekin tosi kuluttavaa, mutta se sitten pisti syljettämään siksi ettei siellä oikeastaan ollut mitään tekemistä ja työtehtävätkin olivat aika absurdeja sitten kun niitä oli.
Nyt sitten toisaalta palkka putoaa myös kun tehdään vain 8-16 vuoroja respassa eikä viikonlopputöitäkään ole tarjolla kuin ehkä kerran kuussa. Asiaa voivat tietty auttaa ylityöt.
Näin loppuvuodesta kieltämättä moni asia alkaa vaivaamaan minua ihan käytännön puolelta. Nyt tuloraja on tälle vuodelle asetettu verotuksen osalta vaatimattomaan 25 200 euron tuntumaan, mutta pelkona kyllä kieltämättä on että tällä palkalla kaikkien iltatöiden, ylitöiden ja viikonloppujen jäljiltä tuokin on liian vähän. Se on kieltämättä vittumaista kun ei koskaan tiedä kuinka paljon tai vähän saa palkkaa nykyään.
tiistai 30. lokakuuta 2012
Kuukauden saldo lyhykäisyydessään
Okei, lokakuun 2012 palkka oli sitten yhteenlaskettuna verojen ( prosentit 15,5%) jälkeen 1733,01€ eikä yhtään senttiä yli taikka alle.
Tuossa rahassa on nyt sitten mukana taas pari hälytyskorvausta, huomattavia ylitöitä sekä viikonloppu.
Tuolla rahalla kyllä pärjää, mutta kieltämättä aina se voisi olla enemmän ottaen huomioon ylitöidenkin määrän.
Tuossa rahassa on nyt sitten mukana taas pari hälytyskorvausta, huomattavia ylitöitä sekä viikonloppu.
Tuolla rahalla kyllä pärjää, mutta kieltämättä aina se voisi olla enemmän ottaen huomioon ylitöidenkin määrän.
maanantai 29. lokakuuta 2012
Vartija ei ole kovin mielellään duunari
Olen miettinyt usein sitä että miksi vartijoita vihataan niin paljon.
Eräs syy on varmasti se että Vartijat mielletään suuren pahan väkivalta- ja kyttäyskoneiston osaksi, johon kuuluu poliisi, TV-lupien tarkastajat, pysäköinninvalvojat sekä kaikki sellaiset tahot yhteiskunnassa jotka jollain tapaa jotenkin pyrkivät rajoittamaan ihmisten elämää. Kuulumme erittäin vahvasti "systeemin koneistoon", emmekä siksi fyysisen suorittavan työmmekään johdosta voi lukeutua perinteiseen "duunarien" kastiin monestakin syystä.
Vartija on automaattisesti "pahojen puolella" tosi monen mummon, vaarin tai pikkupojan mielestä, mutta etenkin juoppojen ja väkivaltaisten sekakäyttäjä-nistien, jotka varastavat kaupoista tai ryöstävät muita ihmisiä kirkkaassa päivänvalossa.
Vartija tai Järjestyksenvalvoja on se joka rajoittaa sitä skeittaamista tai kieltää sekoilumeiningin. Vartija tai Järjestyksenvalvoja on myös se joka pakottaa sinut ulos metrosta kun olet kahden promillen humalassa vastustanut lipuntarkastajia tai sammunut jonnekin parkkihalliin yöllä. Kolmanneksi pahin virhe on myös se että kaikki tietävät Vartijan tai vastaavan olevan Poliisin kaveri, joka nyt on ihan täysi sika ja turhake koko yhteiskunnassa muutenkin. Täysi anarkia vaan päälle koko Stadiin, niin sitten meillä on kivempaa elää.
Tietysti vartija on tosi monesti ihmisten hampaissa myös tämän koulutustasonsa takia. Parin viikon kurssi ammattiin edes jotenkin pätevöittämiseksi ei ole mikään kovin riemukas juttu, joten siksipä vartijoita on helppo mollata kun ovat niin tyhmiä ettei suurin osa pääse poliisikouluun ja loput ovat vaan niin avuttomia etteivät muihin töihin pääse. Suurin osa vartijoista on kuulemma myös läskejä, joten siksi myös on tärkeää että omaa työn jossa ei tarvitse tehdä mitään.
Syy miksi me lukeudumme oudosti "palvelualoihin", mutta olemme kuitenkin todella monen ihmisen vihan kohteena ammatillisesti on ihan se että me olemme niitä ikäviä rajoittavia tekijöitä tässä yhteiskunnassa. Tosi moni duunari on kova kännäämään ja sekoilemaan vähintään joka lauantai ja perjantai, jolloin tekee mieli rähjätä kännissä ja olla ostamatta matkalippuja, jolloin järkkäri tai vartija puuttuu peliin. Olemme sikäli ihan samassa asemassa kuin poliisi, paitsi että poliisia kumminkin arvostetaan ainakin hitusen verran enemmän kuin meitä.
Eli pähkinänkuoressa emme voi olla "Duunareita", sillä perinteiset Duunarit pitävät meitä osana pahaa systeemin väkivalta&rajoittamiskoneistoa, joka tuntuu kyllä olevan monen muunkin kuin vaan duunarin mielipide asiasta. Olemme siis väliinputoajia emmekä todellakaan minusta kuuluisi mihinkään palvelualojen ammattiliittoon, vaan joku ihan oma pitäisi muodostaa juuri tällaisia erikoisaloja varten.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Parempia aikoja (osa 2)
Tämä blogi ei ole onneksi suinkaan kuollut.
Vartijatkin tarvitsevat vaan lakisääteisen, näinkin pitkään ja intensiivisesti päivitetyn blogin jäljiltä hieman taukoa.
Tosiaan tämän blogin lopettaminen ei ole mikään realiteetti, kunhan olen vain viime aikoina keskittynyt pitämään työasiat ja oman elämän asiat erillään. Sellainen käytäntö on huomattavasti alentanut työperäistä vitutusta, mutta eihän tietenkään voi sanoa ettäkö sekään tekisi ketään autuaaksi.
Tilanteen päivittämisen suhteen minulla ei ole isompaa kerrottavaa kuin se että olen tehnyt viime aikoina enimmäkseen päivävuoroja respoissa ja iltavuoroja hyvin satunnaisesti. Huonona enteenä myös viikonloput ovat kadonneet minulta pois melkein kokonaan, jonka tiimoilta onkin odotettavissa vielä ennen ensimmäisiä ikälisiä aikamoista tulotason laskua vielä ennen Joulua.
Mutta, kuten todettu niin viikonloput ovat kyllä aikalailla nyt sitten finito minun osaltani. Ilmeisesti joku reservisopimuksella palkattu on saanut ne tai sitten vaan puskaradio on saanut tietää etten jaksa enää tehdä töitä tälle firmalle entiseen tahtiin. Tai sitten kolmas vaihtoehto on että asiakaskohteen porukat ovat kyllästyneet minuun ja ovat halunneet joitain muitakin sinne pyörimään.
Kaikenlaisia huhuja on myös kuulunut siitä mitä minulle nyt sitten oikeastaan tulee tapahtumaankaan. Voi olla että uusia paremmalla palkkaluokalla varustettuja kohteita olisi tulossa, mutta toisaalta voineepa olla ettei niitä kuitenkaan tule vaikka kuinka ottaisi sydämestä ja olisi vaikeaa. Kuulemma myös nyt on nousemassa sellainen trendi kattoon että yritettäisiin saada porukoita vakiintumaan "mielellään" vain yhteen kohteeseen, joka on kyllä jo ajatuksena sen verran paska etten taida kyllä lähteä moiseen mukaan sitten millään.
Olen alkanut ymmärtämään että tämä työ ja sen luonne ei valittamisella ja siinä vellomisessa parane. Olenkin pystynyt irrottautumaan siitä paskasta jota tässä työssä saa kestää ja alkanut ymmärtämään että tosi monella palvelualalla tämä meininki töissä nyt vaan on tällaista asiakkaiden kiukunpuuskien sun muiden sietämistä. Siitä on pyrittävä irrottautumaan ja pinnan nyt on vaan kestettävä. Ei saa ottaa mitään henkilökohtaisesti, vaikka se kyllä jaksaa ihmetyttää päivästä toiseen että jos asiakasyrityksen porukoiden mielestä me siellä aulassa olemme niin vittumaisia, niin miksi sitten palkkaatte meidät tänne? Ai niin, mutta mehän tulemme halvemmaksi kun firman oma väki ja ainahan tarvitaan jotakuta siellä työpaikalla jota saa oikein luvan kanssa katsoa nenänvartta pitkin koska eiväthän Vartijat mitään ihmisiä ole.
Vartijatkin tarvitsevat vaan lakisääteisen, näinkin pitkään ja intensiivisesti päivitetyn blogin jäljiltä hieman taukoa.
Tosiaan tämän blogin lopettaminen ei ole mikään realiteetti, kunhan olen vain viime aikoina keskittynyt pitämään työasiat ja oman elämän asiat erillään. Sellainen käytäntö on huomattavasti alentanut työperäistä vitutusta, mutta eihän tietenkään voi sanoa ettäkö sekään tekisi ketään autuaaksi.
Tilanteen päivittämisen suhteen minulla ei ole isompaa kerrottavaa kuin se että olen tehnyt viime aikoina enimmäkseen päivävuoroja respoissa ja iltavuoroja hyvin satunnaisesti. Huonona enteenä myös viikonloput ovat kadonneet minulta pois melkein kokonaan, jonka tiimoilta onkin odotettavissa vielä ennen ensimmäisiä ikälisiä aikamoista tulotason laskua vielä ennen Joulua.
Mutta, kuten todettu niin viikonloput ovat kyllä aikalailla nyt sitten finito minun osaltani. Ilmeisesti joku reservisopimuksella palkattu on saanut ne tai sitten vaan puskaradio on saanut tietää etten jaksa enää tehdä töitä tälle firmalle entiseen tahtiin. Tai sitten kolmas vaihtoehto on että asiakaskohteen porukat ovat kyllästyneet minuun ja ovat halunneet joitain muitakin sinne pyörimään.
Kaikenlaisia huhuja on myös kuulunut siitä mitä minulle nyt sitten oikeastaan tulee tapahtumaankaan. Voi olla että uusia paremmalla palkkaluokalla varustettuja kohteita olisi tulossa, mutta toisaalta voineepa olla ettei niitä kuitenkaan tule vaikka kuinka ottaisi sydämestä ja olisi vaikeaa. Kuulemma myös nyt on nousemassa sellainen trendi kattoon että yritettäisiin saada porukoita vakiintumaan "mielellään" vain yhteen kohteeseen, joka on kyllä jo ajatuksena sen verran paska etten taida kyllä lähteä moiseen mukaan sitten millään.
Olen alkanut ymmärtämään että tämä työ ja sen luonne ei valittamisella ja siinä vellomisessa parane. Olenkin pystynyt irrottautumaan siitä paskasta jota tässä työssä saa kestää ja alkanut ymmärtämään että tosi monella palvelualalla tämä meininki töissä nyt vaan on tällaista asiakkaiden kiukunpuuskien sun muiden sietämistä. Siitä on pyrittävä irrottautumaan ja pinnan nyt on vaan kestettävä. Ei saa ottaa mitään henkilökohtaisesti, vaikka se kyllä jaksaa ihmetyttää päivästä toiseen että jos asiakasyrityksen porukoiden mielestä me siellä aulassa olemme niin vittumaisia, niin miksi sitten palkkaatte meidät tänne? Ai niin, mutta mehän tulemme halvemmaksi kun firman oma väki ja ainahan tarvitaan jotakuta siellä työpaikalla jota saa oikein luvan kanssa katsoa nenänvartta pitkin koska eiväthän Vartijat mitään ihmisiä ole.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Parempia aikoja (osa 1)
Tämä blogi on hyvin pitkälti tähän mennessä pyörinyt vain muutaman teeman ympärillä; työperäisen vitutuksen ja siinä rypemisen käsittelyyn. Varmaan kaikille on vähintään joka toisessa postauksessa tullut ilmi se että tämä vartijan duuni ahdistaa, vituttaa ja masentaa sekä maailma on synkkä paikka ilman mitään toivoa kun pitää painaa nolladuunia vartijana.
Viime aikaisten tapahtumien johdosta olen alkanut ymmärtämään hyvinkin pitkälle aivan uudella tavalla näitä syitä ja seurauksia työuupumukseeni sekä kaikkeen siihen ikävään paskaan joka siihen liittyy ja mitä se on tuonut tullessaan. Voikin olla että oman henkilökohtaisen elämän puolella jatkuvasti koetut aaltoilut ovat olleet se syy miksi tämäkin duuni on alkanut näyttämään minulle vain varjoisia puoliaan.
Viime viikko on ollut henkisesti suurten muutosten aikaa niin kotona kuin täällä töissäkin. Työperäinen vitutus on laskenut ja voidaan jopa todeta että jossain määrin ongelmieni syiden ymmärtäminen on myös avartanut minua siinä määrin etteivät työt enää häiriinny oman elämän kommelluksista. Tai siihen on ainakin pyrittävä.
Toki eihän siitä mihinkään päästä että tämä on kaukana unelmaduunista, mutta olosuhteet voisivat olla aina huonomminkin tämän työn osalta. Aivan hirveästi täällä ei tarvitse huhkia leipänsä eteen, eikä toisaalta ole sitäkään ongelmaa etteikö töitä saisi tehdä- toisin kuin muilla aloilla.
Tällä hetkellä sikäli voidaan kertoa positiivisia uutisia, että työt ovat alkaneet maistua minulle aivan uudella tavalla kaikesta huolimatta.. ja varsinkin työn luonteesta huolimatta.
Yhdentoista päivän työputken jäljiltä olin viikonlopun kotona enemmän tai vähemmän rauhoittavissa merkeissä, mutta sitten sunnuntaina puhelin taas pirisi ja minua pyydettiin saapumaan tänne puhelinvaihde-respaan. No, lähdinpä sitten taas maanantaiksi töihin.. eikä vituta yhtään.
Ainoa huolestuttava asia tässä on kai se että en millään kykene pitämään TAL-vapaitani vaikka kuinka yritän. Ne kasautuvat jatkuvalla syötöllä enkä pääse niitä pitämään, sillä olen koko ajan töissä muutenkin.
Kolmanneksi ja viimeiseksi asiaksi tältä erää voidaan sanoa että viime aikoina netin suomenkielisiä vartijablogeja oli pulpahdellut uusia kaksikin kappaletta tämän oman blogini kilpailijoiksi. Ensimmäinen on tämä "Vartijaksi kahdeksassa kuukaudessa", joka kertoo työvoimatoimiston järjestämän vartijakoulutuksen aallokossa kamppailevasta tulevasta vartijasta. Sitten taas toinen minun silmääni hieman abstraktimpi "vartijablogi" on tämä Universal Security, joka ilmeisesti kertoo eri vartijoista vähän eri tehtävissä.
Molemmissa näissä blogeissa on tietty vaan se probleema, että ne ovat nyt lupaavan alun jälkeen melkolailla hiljentyneet. Netissähän on jäljellä todella paljon näitä enemmän tai vähemmän lupaavasti aloitettujen vartijablogien raatoja, jotka demonstroivat sitä ikiaikaista faktaa että jotain on aina kivaa ja lupaavaa aloittaa, mutta jatkaminen onkin sitten toinen asia. Toisaalta ymmärrän kyllä että kaikki eivät jaksa kirjoittaa niin tiuhaan kuin minä eikä kaikissa ole tällaisen kirjoittajan vikaa, mutta usein tuntuu että olosuhteet ovat aina vaan ja ikuisesti suomenkielisten vartijablogien pitkäaikaista ylläpitoa vastaan.
En tiedä tosiaan että mikähän monen vartijablogin kuivumiseen on sitten syynä. Liekö kiinnostus lopahtaa, vaihdetaan aika tiuhaan työpaikkaa tai ei jakseta vaan kirjoittaa enää mitään aiheesta josta ei löydy mitään konkreettista sanottavaa. Toki eipä suomessa poliisitkaan näytä pitävän montaakaan "epävirallista" blogia työstään poliisin kotisivujen virallisia siloteltuja blogeja lukuunottamatta, että ehkäpä siinäkin pelätään sitä että ylemmät tahot saisivat tietää kentällä tapahtuneista asioista jotka eivät aina ole menneet ihan säännöstön mukaisesti.
Tätä samaa ilmiötähän on käsitelty Jenkkilän asevoimien parissa viime vuosina Irakin ja Afghanistanin tapauksissa, joissa kentällä sotivat rivimiehet ja naiset ovat pitäneet blogia sotaretkistään. Niissä on sitten paljastunut vähän sitä sun tätä sotatantereen arkitodellisuudesta, jonka sensuroimista on perusteltu vaikka millä. Samaa kai voisi sanoa täällä meillä poliisin, armeijan kouluttajien ja ties kenen muun ammattikunnan edustajien blogeista, joissa voi tulla ilmi kaikenlaista arkaluontoista. Toki kirjoittaja tällaisen ammatin edustajana ottaa aina valtavan riskin kirjoittaessaan jostain arkaluontoisista asioista, joten monikaan ei välttämättä halua sitä kontolleen että kertoo tapelleen teleskooppipatukka tanassa eilisiltana kahta sekakäyttäjää vastaan, josta nyt sitten joutuu käräjöimään syystä X.
Itse voin kertoa että pyrin pitämään tarinat melko yleisluontoisina, eikä se ole mitenkään vaikeaa tämän kokoluokan kaupungissa. Monet kohteet joista puhun ovat aika geneerisiä ja voisivat olla vartiointifirman kuin vartiointifirman alla. En siis paljasta juurikaan paljon mitään yksityiskohtia ja parempihan se niin onkin, mutta tietty blogista tihkuu aika paljon informaatiota alamme epäkohdista ja siitä mitä se vartijan työ konkreettisesti kentällä usein on.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Yhdestoista hetki
Olen ollut tämän viikon perjantaihin mennessä yksitoista päivää putkeen töissä.
Tässä on nyt tehty viikonloput, arkipäivät, iltakohteet, puhelivaihdekohteet ja vaikka mitkä kohteet. Nyt sitten päädyin erääseen vakiokohteeseeni respaan istuskelemaan, sillä sen varsin usein saikuttava vakionaama on jälleen yllätyksellisesti saikuttanut.
Elämässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista hyvää ja huonoa viime aikoina. Yllättäen en voi kuitenkaan vakuuttaa ettäkö moinen olisi hirveästi työtahtia haitannut. Olen itseasiassa alkanut ymmärtämään tätä työtä, sen vaatimuksia sekä oman elämäni todella kiemuraisia kuvioita enemmän suhteessa työuupumukseeni.
Ehkä kaikki ei olekaan työn itsensä syytä? Oma henkilökohtainen elämäni on ollut jo pitkään parisuhteenkin osalta yhtä vuoristorataa ja hirmumyrskyä, joten ehkäpä jo siinä on tarpeeksi palasia kokoamaan sen ongelmavyyhdin joksi nimitän tätä työuupumustani. Monet asiat ovat viime aikoina alkaneet näyttämään minulle uudenlaisia puoliaan sekä merkityksiään, joten nyt jos milloin on aika todellakin ryhtyä miettimään sitä miten asiat tulisi tehdä paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Toisaalta eihän tästä työstä saa paratiisia edes kovilla huumeilla, mutta tietynlainen asennemuutos voisi olla paikallaan.
Työasioissa voi olla että vaihdan kohteita nyt entistä vaativampaan suuntaan tulevaisuudessa. Tämä on työnjohdolta aika uskalias päätös, mutta voineepa olla että tämä työtahti ja suorastaan työnarkomanian puitteet täyttävä omistautuminen "firman" asioille alkaa nyt valjeta ihmisille johtotahoillakin. En vielä tiedä että mitä tulee tapahtumaan, mutta veikkaan että tuonnempana sen tiedämme.
torstai 4. lokakuuta 2012
Pitkää pinnaa sekä vähän karenssia
En suoraan sanottuna enää muista että milloin nukuin viimeksi oikein kunnolla. Silmäpussini ovat varmaan kohta Atlantin kokoiset, sillä niin kauan siitä tuntuu olevan kun viimeksi sain oikein kunnolla nukuttua.
Laahustin tänne respaan aamulla ja heti aamun alkajaisiksi paikalle pyrähti näitä tämän kohteen omia työntekijöitä, joka ilmoitti että nyt oli sitten avainkortti kadonnut kokonaan jossain vaiheessa eilen. Hajottavinta täällä puhelinvaihde-respassani on tosiaan tämä tyyli miten joka päivä joku pässi on ilmaantumassa tänne kertomaan että a) avainkortti jäi himaan tai viimeöisen hoidon taskuun taikka b) että se on kokonaan kadonnut.
Osa ongelmista tässä kohteessa tuntuu tosiaan aivan suoranaisesti liittyvän siihen miten huolimattomia nämä ihmiset oikein ovat. Miten voi unohtaa avainkorttinsa päivästä päivään aina kotiin joka kerta? Sehän on tärkein esine joka pitää muistaa ottaa työpaikalle itsensä ohella. Ei se siltikään näytä juolahtavan näiden henkilöiden mieleen missään vaiheessa.
En minä ainakaan kehtaisi kahteen kertaan peräkkäin samana viikkona hukata avainkorttiani ja sitten mennä respaan anteeksipyytelevästi hakemaan varakorttia. Tuntuu että tämä on ihan yleismaailmallinen ilmiö siinä mielessä, että minun teoriani mukaan tiettyjen tahojen tai firmojen "toimihenkilöys" sanahirviönä muuttaa ihmisen niin kuin virkamiehenkin omassa pienessä maailmassaan eläväksi urpoksi, joka on vakuuttunut siitä että aina jos joku menee pieleen niin touhukas palvelusväki kyllä hoitaa asiat kuntoon. Ällöttäviä ihmistyyppejä kyllä nuo ovat, jotka luottavat että "aina joku hoitaa".
Tuli muuten mieleen kun nyt viime päivinä mediassa on kohuttu siitä kuinka Kokoomus on ehdottanut ensimmäistä sairauslomapäivää karenssipäiväksi ilman palkkaa, että täällä vartiointialallahan työehtosopimuksen mukaan ensimmäinen sairauspäivä on aina karenssipäivä ilman sairausajan palkkaa alle kaksi vuotta kestäneissä työsuhteissa. Minä olen siis elänyt nyt tällä Kokoomuksen linjalla ihan tahtomattani viimeiset yli puolitoista vuotta ja voin rehellisesti sanoa että vittumaistahan se on. En toki ole ollut juuri tämän seikan takia kovinkaan usein sairaana juuri sen palkkamenetyksen takia, mutta voin sanoa että pahimman luokan kiristykseltähän tuo käytännössä vaikuttaa. Eipä silti, kuten olette varmaan tekstistä huomanneetkin niin olen ollut aika useasti kipeänä töissä, joka ei nyt kovin fiksulta vaikuta etenkään jos istuu jonkun yrityksen tai tahon aulapalveluissa.
Toisaalta tuntuu että tässä työssä sitten sen kahden vuoden jälkeen se saikuttaminen oikein urakalla alkaa. Kyllä tuntuu että tälläkin alalla saikutetaan aika railakkaasti, jonka ymmärrän aivan hyvin työn epämotivoivan luonteen perusteella. Oikeastaan omat ylityöni koostuvat aika suuresti juuri erinäisten kohteiden sairauslomien paikkauksista, sillä tämänkin kokoisessa vartiointitoimistossa sitä saikuttajaa on ihan viikottain liikkeellä ilman sen kummempia tunnontuskia. Itse saan siis pienen bonuksen todella kapeaan leipääni aina näistä saikuttelujen paikkaamisista, joka on myös tuonut sivuilmiönä sen että olen melko pienessä palvelusajassa saanut koluta lävitse vähän kohteita kuin kohteita.
Laahustin tänne respaan aamulla ja heti aamun alkajaisiksi paikalle pyrähti näitä tämän kohteen omia työntekijöitä, joka ilmoitti että nyt oli sitten avainkortti kadonnut kokonaan jossain vaiheessa eilen. Hajottavinta täällä puhelinvaihde-respassani on tosiaan tämä tyyli miten joka päivä joku pässi on ilmaantumassa tänne kertomaan että a) avainkortti jäi himaan tai viimeöisen hoidon taskuun taikka b) että se on kokonaan kadonnut.
Osa ongelmista tässä kohteessa tuntuu tosiaan aivan suoranaisesti liittyvän siihen miten huolimattomia nämä ihmiset oikein ovat. Miten voi unohtaa avainkorttinsa päivästä päivään aina kotiin joka kerta? Sehän on tärkein esine joka pitää muistaa ottaa työpaikalle itsensä ohella. Ei se siltikään näytä juolahtavan näiden henkilöiden mieleen missään vaiheessa.
En minä ainakaan kehtaisi kahteen kertaan peräkkäin samana viikkona hukata avainkorttiani ja sitten mennä respaan anteeksipyytelevästi hakemaan varakorttia. Tuntuu että tämä on ihan yleismaailmallinen ilmiö siinä mielessä, että minun teoriani mukaan tiettyjen tahojen tai firmojen "toimihenkilöys" sanahirviönä muuttaa ihmisen niin kuin virkamiehenkin omassa pienessä maailmassaan eläväksi urpoksi, joka on vakuuttunut siitä että aina jos joku menee pieleen niin touhukas palvelusväki kyllä hoitaa asiat kuntoon. Ällöttäviä ihmistyyppejä kyllä nuo ovat, jotka luottavat että "aina joku hoitaa".
Tuli muuten mieleen kun nyt viime päivinä mediassa on kohuttu siitä kuinka Kokoomus on ehdottanut ensimmäistä sairauslomapäivää karenssipäiväksi ilman palkkaa, että täällä vartiointialallahan työehtosopimuksen mukaan ensimmäinen sairauspäivä on aina karenssipäivä ilman sairausajan palkkaa alle kaksi vuotta kestäneissä työsuhteissa. Minä olen siis elänyt nyt tällä Kokoomuksen linjalla ihan tahtomattani viimeiset yli puolitoista vuotta ja voin rehellisesti sanoa että vittumaistahan se on. En toki ole ollut juuri tämän seikan takia kovinkaan usein sairaana juuri sen palkkamenetyksen takia, mutta voin sanoa että pahimman luokan kiristykseltähän tuo käytännössä vaikuttaa. Eipä silti, kuten olette varmaan tekstistä huomanneetkin niin olen ollut aika useasti kipeänä töissä, joka ei nyt kovin fiksulta vaikuta etenkään jos istuu jonkun yrityksen tai tahon aulapalveluissa.
Toisaalta tuntuu että tässä työssä sitten sen kahden vuoden jälkeen se saikuttaminen oikein urakalla alkaa. Kyllä tuntuu että tälläkin alalla saikutetaan aika railakkaasti, jonka ymmärrän aivan hyvin työn epämotivoivan luonteen perusteella. Oikeastaan omat ylityöni koostuvat aika suuresti juuri erinäisten kohteiden sairauslomien paikkauksista, sillä tämänkin kokoisessa vartiointitoimistossa sitä saikuttajaa on ihan viikottain liikkeellä ilman sen kummempia tunnontuskia. Itse saan siis pienen bonuksen todella kapeaan leipääni aina näistä saikuttelujen paikkaamisista, joka on myös tuonut sivuilmiönä sen että olen melko pienessä palvelusajassa saanut koluta lävitse vähän kohteita kuin kohteita.
Unettomuutta sivuten:
Hesarissa oli lyhyt uutinen tästä tänään:
Unettomuus vaivaa yli miljoonaa suomalaista
"Lääkeyhtiö Leiraksen teettämän tutkimuksen mukaan stressi on unettomuuden yleisin syy, toiseksi yleisin on masennus ja kolmanneksi vastoinkäymiset."
Palveluintoa asenteella :)
Tämä päivä on ollut periaatteessa melko hiljainen, vaikkakin taas välillä on saanut ihmetellä sitä että miksi minä vartijana teen työtä jolla ei ole mitään tekemistä kyseisen kohteen turvallisuuden ylläpitämisen kanssa. Tämä on nyt kuitenkin sitä kuuluisaa monipalvelua, johon jokainen vartija ja varmaan järjestyksenvalvojakin saa tottua alalla. Toki tämä homma kyllä oikein kulminoituu näissä respoissa.
Oikeastaan voisi sanoa taas jälleen näin kertauksena että alalta ei löydy yhtäkään yritystä, jotka eivät myisi vartiointipalvelujaan myös siten että vartija päätyy tekemään kohteissa kaikenlaista todella ihmeellistä yleisluontoista settiä sen vartioinnin päälle tai toisinaan jopa kokonaan korvaten sen varsinaisen vartioinnin. Ei kukaan enää halua ukkoa tai akkaa univormussa seisoskelemaan kohteeseen tyhjänpanttina, vaan monet yritykset ovat huomanneet että tulee halvemmaksi ulkoistaa vaikkapa firman omat vastaanottovirkailijat ja korvata heidät vartijoilla. Samaan tapaan firmojen tai tahojen omia porukoita jotka toimivat tukitehtävissä voidaan ulkoistaa vartiointiliikkeille tekemään nyt vaikkapa talonmiehen hommia puhumattakaan siitä ihmisarvoa alentavasta toiminnasta mitä tapahtuu myymälävartiointien puolella. Vartiointiliikkeet ovat muuntautuneet "monipalveluyrityksiksi" ihan sen takia että perinteinen vartiointi ei enää oikeastaan myy, vaan asiakas haluaa paljon kaikenlaisia oheispalveluja jotka on hyvä teetättää vartijoilla.
Tuntuu että eräs alan suurimmista harhakuvitelmista uusien tulokkaiden osalta on se että vartija vaan vartioi eikä muuta tee. Sitten siitä vasta riemu repeää kun käsketään jakamaan postia, hiekottamaan pihaa, jvaihtamaan lamppuja, laittamaan päälle saunoja, availemaan ovia ja pahimmissa tapauksissa keräilemään ostoskoreja, kattamaan kahvipöytä ja vaikka mitä muuta. Taitaa teleskooppipatukkakurssit kaasusumuttimineen unohtua kauas taakse, kun huomaakin olevansa kohteessa kuin kohteessa jonkinlainen epämääräinen yleismies Jantunen, jonka vartiointi ei oikeastaan olekaan se päätehtävä.
Eräs tuttavani oli kanssa aloittanut vartijan työt tässä taannoin. Hän on eräällä kilpailevalla yrityksellä töissä ja toimii samanlaisissa tehtävissä kuin minä tällä hetkellä, eli aulapalveluissa. Hän nyt toisaalta ei ole ainakaan vielä joutunut läheskään samanlaisiin hommiin kun minä, mutta mielenkiinnolla odotan että tuleeko hän pitämään tästä työstä ollenkaan nimenomaan sillä pitemmällä tähtäimellä. Oikeastaan hänen tämän hetken uravalinnasta taitaa olla kiittäminen minua hyvin kyseenalaisesti, sillä minä hänelle kaikenlaista kerroin näistä tämän alan hommista ennen päätöstään.
Yleisluontoisena seikkana hän kommentoi että näytän kuulemma aika väsyneeltä kun häntä näin tässä työpäivän lomassa. Se on kieltämättä totta, sillä viimekin yö meni taas vähän niin ja näin tuon nukkumapuolen kanssa. Sinänsä voisin kiittää Jumaliani että pääsen tänään täältä ihmisten aikoihin kotiin, vaikka pitäähän tämä asiakaspalvelu kuitenkin minut kieltämättä hereillä.
Huomenna olisi vielä tätä respaa jäljellä, jonka jälkeen siirryn tuonne iltakohteeseeni viikonlopuksi. Uskoisin sen olevan aika rauhallinen paikka tälläkin kertaa, joten voisi jopa todeta että taidan mennä sinne lepäämään viikonlopuksi tämän kaiken arjen keskeltä.
Oikeastaan voisi sanoa taas jälleen näin kertauksena että alalta ei löydy yhtäkään yritystä, jotka eivät myisi vartiointipalvelujaan myös siten että vartija päätyy tekemään kohteissa kaikenlaista todella ihmeellistä yleisluontoista settiä sen vartioinnin päälle tai toisinaan jopa kokonaan korvaten sen varsinaisen vartioinnin. Ei kukaan enää halua ukkoa tai akkaa univormussa seisoskelemaan kohteeseen tyhjänpanttina, vaan monet yritykset ovat huomanneet että tulee halvemmaksi ulkoistaa vaikkapa firman omat vastaanottovirkailijat ja korvata heidät vartijoilla. Samaan tapaan firmojen tai tahojen omia porukoita jotka toimivat tukitehtävissä voidaan ulkoistaa vartiointiliikkeille tekemään nyt vaikkapa talonmiehen hommia puhumattakaan siitä ihmisarvoa alentavasta toiminnasta mitä tapahtuu myymälävartiointien puolella. Vartiointiliikkeet ovat muuntautuneet "monipalveluyrityksiksi" ihan sen takia että perinteinen vartiointi ei enää oikeastaan myy, vaan asiakas haluaa paljon kaikenlaisia oheispalveluja jotka on hyvä teetättää vartijoilla.
Tuntuu että eräs alan suurimmista harhakuvitelmista uusien tulokkaiden osalta on se että vartija vaan vartioi eikä muuta tee. Sitten siitä vasta riemu repeää kun käsketään jakamaan postia, hiekottamaan pihaa, jvaihtamaan lamppuja, laittamaan päälle saunoja, availemaan ovia ja pahimmissa tapauksissa keräilemään ostoskoreja, kattamaan kahvipöytä ja vaikka mitä muuta. Taitaa teleskooppipatukkakurssit kaasusumuttimineen unohtua kauas taakse, kun huomaakin olevansa kohteessa kuin kohteessa jonkinlainen epämääräinen yleismies Jantunen, jonka vartiointi ei oikeastaan olekaan se päätehtävä.
Eräs tuttavani oli kanssa aloittanut vartijan työt tässä taannoin. Hän on eräällä kilpailevalla yrityksellä töissä ja toimii samanlaisissa tehtävissä kuin minä tällä hetkellä, eli aulapalveluissa. Hän nyt toisaalta ei ole ainakaan vielä joutunut läheskään samanlaisiin hommiin kun minä, mutta mielenkiinnolla odotan että tuleeko hän pitämään tästä työstä ollenkaan nimenomaan sillä pitemmällä tähtäimellä. Oikeastaan hänen tämän hetken uravalinnasta taitaa olla kiittäminen minua hyvin kyseenalaisesti, sillä minä hänelle kaikenlaista kerroin näistä tämän alan hommista ennen päätöstään.
Yleisluontoisena seikkana hän kommentoi että näytän kuulemma aika väsyneeltä kun häntä näin tässä työpäivän lomassa. Se on kieltämättä totta, sillä viimekin yö meni taas vähän niin ja näin tuon nukkumapuolen kanssa. Sinänsä voisin kiittää Jumaliani että pääsen tänään täältä ihmisten aikoihin kotiin, vaikka pitäähän tämä asiakaspalvelu kuitenkin minut kieltämättä hereillä.
Huomenna olisi vielä tätä respaa jäljellä, jonka jälkeen siirryn tuonne iltakohteeseeni viikonlopuksi. Uskoisin sen olevan aika rauhallinen paikka tälläkin kertaa, joten voisi jopa todeta että taidan mennä sinne lepäämään viikonlopuksi tämän kaiken arjen keskeltä.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
"Kahdeksasta neljään"-ihmisiä
Taas todettiin tämänkin päivän jäljiltä että näemmä kaikella on tarkoituksensa.
Kävi ilmi että en ole ollut näemmä tuolla puhelinvaihde-respassani ihan vaan sattumalta, vaan minua on ajateltu sinne siirrettäväksi ihan pysyvästi joksikin aikaa kun sen edellinen tekijä on näemmä keksinyt itselleen parempaa tekemistä.
Sinänsä tämä on aika mullistava uutinen, sillä olen halunnut tehdä respaa juuri työaikojen johdosta ihan siitä lähtien kun tämän työn aloitin. Toki ensimmäinen vuosi kului enimmäkseen tuolla iltakohteessa tylsistyessä, ja niin on oikeastaan tapahtunutkin vielä tämän toisen työvuoteni aikanakin. Toki olen saanut istua respassa kyllä ihan tarpeeksi aina tasaisin väliajoin muutenkin, mutta kyseessä ei ole koskaan ollut mikään erityisen pysyvä järjestely.
Tämä käänne on todellakin aika mullistava, sillä nyt sitten olisi luvassa niitä kauan kaivattuja normaaleja työaikoja vaikkakin kyseinen kohde on sitten muuten profiililtaan aikalailla vittumainen kuten aiemmista teksteistäni voidaan todeta. Olen kuitenkin ymmärtänyt että niin tässä työssä kuin ehkäpä ylipäätään koko elämässä muutenkaan kaikkea ei voi saada, joten voinee nyt olla että vaihdan tässä sen edes jotenkin takuuvarman 1700€:n kuukausipalkan ainakin normaaleihin työaikoihin. Toisaalta myös tuossa respakohteessa kaikesta ikävyydestään huolimatta vuorot kuluvat, sillä puhelinvaihteen hoitaminen ja muutenkin yleinen sekoilu vie tunteja kellosta pois ihan kiitettävästi. Parempi kai niin päin verrattuna siihen että muumioituisin hiljalleen tuolla iltakohteessani kuoliaaksi?
Kieltämättä minua on aina houkuttanut tuo 8-16 työaika, sillä se nyt minusta vaan on omalle arvomaailmalleni sekä elimistölle mukavuutta aiheuttava. Toki sitten se mitä tulen menettämään ovat iltalisät sekä ehkä vähän peruspalkastakin, sillä iltakohteessani vuorot päättyvät illalla ja ovat muutenkin hiukan pitempiä. Toisaalta en usko että tuossa respassa hirveästi istutaan takalisto penkissä jokainen pyhäpäivä, juhlapäivä, Joulu, Juhannus sekä Uusi Vuosi niin kuin iltakohteessani, joka oli kyllä viime vuoden lopulla aika vittumaista koettavaa päivästä toiseen. Voidaan siis sanoa että vaikka niistä saikin rahaa, niin ei se rahasumma kuitenkaan koskaan korvaa sitä menetettyä aikaa. Voidaan siis sanoa että tuossa respassa pääsee varmaan työaikojen osalta kaikkein helpoimmalla vaihtoehdoistani etenkin kun suunnittelen tämän vartijan työn hautaamista elämästäni vuodenvaihteen jälkeen, joten miksei yrittäisi tehdä tästä enemmän tai vähemmän loppuajasta itselleen mahdollisimman helppoa?
Mutta olivat asiat nyt sitten miten vaan, niin nyt on sitten todellakin aikamoisen vahva rautaisannos aulapalvelua luvassa. Toivottavasti siihen päälle saisin vielä muutamia viikonloppuja tuolta iltakohteestani, niin toimeentulo olisi edes jotenkin turvattu.
Juuri kun muuten pääsin sanomaan että ylityöt tuntuvat loppuneen, niin lähden huomenna nyt sitten heittämään respavuoroa tuonne paikkaan kun joku on taas saikuttanut.
Kävi ilmi että en ole ollut näemmä tuolla puhelinvaihde-respassani ihan vaan sattumalta, vaan minua on ajateltu sinne siirrettäväksi ihan pysyvästi joksikin aikaa kun sen edellinen tekijä on näemmä keksinyt itselleen parempaa tekemistä.
Sinänsä tämä on aika mullistava uutinen, sillä olen halunnut tehdä respaa juuri työaikojen johdosta ihan siitä lähtien kun tämän työn aloitin. Toki ensimmäinen vuosi kului enimmäkseen tuolla iltakohteessa tylsistyessä, ja niin on oikeastaan tapahtunutkin vielä tämän toisen työvuoteni aikanakin. Toki olen saanut istua respassa kyllä ihan tarpeeksi aina tasaisin väliajoin muutenkin, mutta kyseessä ei ole koskaan ollut mikään erityisen pysyvä järjestely.
Tämä käänne on todellakin aika mullistava, sillä nyt sitten olisi luvassa niitä kauan kaivattuja normaaleja työaikoja vaikkakin kyseinen kohde on sitten muuten profiililtaan aikalailla vittumainen kuten aiemmista teksteistäni voidaan todeta. Olen kuitenkin ymmärtänyt että niin tässä työssä kuin ehkäpä ylipäätään koko elämässä muutenkaan kaikkea ei voi saada, joten voinee nyt olla että vaihdan tässä sen edes jotenkin takuuvarman 1700€:n kuukausipalkan ainakin normaaleihin työaikoihin. Toisaalta myös tuossa respakohteessa kaikesta ikävyydestään huolimatta vuorot kuluvat, sillä puhelinvaihteen hoitaminen ja muutenkin yleinen sekoilu vie tunteja kellosta pois ihan kiitettävästi. Parempi kai niin päin verrattuna siihen että muumioituisin hiljalleen tuolla iltakohteessani kuoliaaksi?
Kieltämättä minua on aina houkuttanut tuo 8-16 työaika, sillä se nyt minusta vaan on omalle arvomaailmalleni sekä elimistölle mukavuutta aiheuttava. Toki sitten se mitä tulen menettämään ovat iltalisät sekä ehkä vähän peruspalkastakin, sillä iltakohteessani vuorot päättyvät illalla ja ovat muutenkin hiukan pitempiä. Toisaalta en usko että tuossa respassa hirveästi istutaan takalisto penkissä jokainen pyhäpäivä, juhlapäivä, Joulu, Juhannus sekä Uusi Vuosi niin kuin iltakohteessani, joka oli kyllä viime vuoden lopulla aika vittumaista koettavaa päivästä toiseen. Voidaan siis sanoa että vaikka niistä saikin rahaa, niin ei se rahasumma kuitenkaan koskaan korvaa sitä menetettyä aikaa. Voidaan siis sanoa että tuossa respassa pääsee varmaan työaikojen osalta kaikkein helpoimmalla vaihtoehdoistani etenkin kun suunnittelen tämän vartijan työn hautaamista elämästäni vuodenvaihteen jälkeen, joten miksei yrittäisi tehdä tästä enemmän tai vähemmän loppuajasta itselleen mahdollisimman helppoa?
Mutta olivat asiat nyt sitten miten vaan, niin nyt on sitten todellakin aikamoisen vahva rautaisannos aulapalvelua luvassa. Toivottavasti siihen päälle saisin vielä muutamia viikonloppuja tuolta iltakohteestani, niin toimeentulo olisi edes jotenkin turvattu.
Juuri kun muuten pääsin sanomaan että ylityöt tuntuvat loppuneen, niin lähden huomenna nyt sitten heittämään respavuoroa tuonne paikkaan kun joku on taas saikuttanut.
maanantai 1. lokakuuta 2012
Asiakaspalveluhelvetti
Eilen täällä puhelinvaihde-kohteessa meinasin kyllä taas revetä.
Normaalipituisen vuoron aikana sitä monen vartijan pelkäämää asiakaspalvelua kyllä tuli joka tuutista siinä määrin, että kotiin päästyäni oli pakko ottaa pari tasoittavaa päivän päätteeksi.
Vuoron aikana sain taas puhelimitse pariinkin kertaan päätyä erinäisten naisihmisten haukuttavaksi kun en nyt voinut millään siksi henkilöksi muuttua jota he tavoittelivat. Sitten paikalle pörähti eräs itsepintainen ulkomaalaistaustainen mies, jonka asioita selvittäessä meni varmaan kaksi tuntia sekä lopuksi piti myöskin vahtia ettei tuo sama tyyppi hiiltynyt eräälle asiakaspalvelijalle kun hän siellä asioi.
Kolmas juttu oli sitten se että päädyin todella loogisesti erään tapahtuman jäljiltä laskuttamaan erästä miestä sellaisella kaupankin kassalta löytyvällä korttimaksupäätteellä. Ei se kovin vaikeaa ollut käyttää, mutta yhteen seikkaan se sitten tyssäsi. Joka tapauksessa tässä respassa olen huomannut että joka vuoro jolloin ilmaannun tänne niin ensinnäkin asiakaspalvelua ihan perinteisessä mielessä on luvassa ja paljon sekä se on sisällöltään aika irvokasta. Sitä usein miettii että miksi täällä edes toimitaan jonain vartijana, kun toimistoassistentin duuniahan tämäkin enimmäkseen näyttää olevan.
Kieltämättä kyllä päivät kuluvat nopeammin tällä tapaa. Täytyy vaan toki sanoa että nyt tuntuu aikamoisen alipalkatulta vääntää näitä hommia satanen lasissa.
Nyt taidan kuitenkin leikata tämän postauksen sisällöllisesti tähän. En jaksa kirjoittaa enempää.
Palaillaan asioihin noin sadan tunnin univelkojen maksun jälkeen.
Normaalipituisen vuoron aikana sitä monen vartijan pelkäämää asiakaspalvelua kyllä tuli joka tuutista siinä määrin, että kotiin päästyäni oli pakko ottaa pari tasoittavaa päivän päätteeksi.
Vuoron aikana sain taas puhelimitse pariinkin kertaan päätyä erinäisten naisihmisten haukuttavaksi kun en nyt voinut millään siksi henkilöksi muuttua jota he tavoittelivat. Sitten paikalle pörähti eräs itsepintainen ulkomaalaistaustainen mies, jonka asioita selvittäessä meni varmaan kaksi tuntia sekä lopuksi piti myöskin vahtia ettei tuo sama tyyppi hiiltynyt eräälle asiakaspalvelijalle kun hän siellä asioi.
Kolmas juttu oli sitten se että päädyin todella loogisesti erään tapahtuman jäljiltä laskuttamaan erästä miestä sellaisella kaupankin kassalta löytyvällä korttimaksupäätteellä. Ei se kovin vaikeaa ollut käyttää, mutta yhteen seikkaan se sitten tyssäsi. Joka tapauksessa tässä respassa olen huomannut että joka vuoro jolloin ilmaannun tänne niin ensinnäkin asiakaspalvelua ihan perinteisessä mielessä on luvassa ja paljon sekä se on sisällöltään aika irvokasta. Sitä usein miettii että miksi täällä edes toimitaan jonain vartijana, kun toimistoassistentin duuniahan tämäkin enimmäkseen näyttää olevan.
Kieltämättä kyllä päivät kuluvat nopeammin tällä tapaa. Täytyy vaan toki sanoa että nyt tuntuu aikamoisen alipalkatulta vääntää näitä hommia satanen lasissa.
Nyt taidan kuitenkin leikata tämän postauksen sisällöllisesti tähän. En jaksa kirjoittaa enempää.
Palaillaan asioihin noin sadan tunnin univelkojen maksun jälkeen.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Vittuilupuhelin
Yksinkertaisin syy sille miksen ole kirjoitellut kai viimeiseen viiteen päivään on ollut se että olen saanut olla jopa nuo viisi päivää ilman työtä. Aika poikkeuksellista että minun annettiin olla rauhassa, mutta pakko kai se on todeta että ei mitään niin hyvää etteikö jotain pahaakin.
Sain tulevan jakson vuorolistat, joista komeili todella odottamattomasti yksi viikonloppu poissaolollaan. Siis mitä helvettiä? Ennen olin joka toinen viikonloppu töissä ja joka toinen sitten vapaalla, kun nyt sitten ilmeisesti olen vain yhden viikonlopun töissä koko kuussa. Perin on hämärää ja sekavaa tällainenkin ratkaisu- lukeekohan työnjohto mahdollisesti tätä blogia?
Toisaalta viisi päivää pois töistä oli kyllä aikamoista luksusta. Kaiketi voisi sanoa että sain onneksi levätä, mutta sitten taas viime yö meni lakanoihin hikoillessa ja muutenkin unettomuudesta kärsiessä. En tosin ole aivan varma että johtuiko se työstä vai jostain muusta tällä kertaa.
On muuten perin helvetillisen ironista, että nyt näyttäisi että tämä puhelinvaihde-respa on tainnut tulla minulle kohteena jäädäkseen. Se on sinänsä ironista, että minulla olisi ollut erittäin lyhyen työmatkan ansiosta haluja tulla tänne ehkä noin puoli vuotta sitten, mutta ei nyt enää varsinkaan kun työmatka on nykyään melkein yli puolisen tuntia kaupungin toisesta päästä tänne. Aika tyypillistä että tännehän minä nyt sitten päädyin aivan sattumalta vakioksi puoli vuotta liian myöhään! Toisaalta tämä puhelinvaihde tässä kohteessa ei todellakaan ole vaivansa arvoista, sillä siihen tai lähinnä sinne soittaviin ihmisiin kyrpiintyy yllättävän äkkiä puhelinvaihteen melko anonyymin luonteen vuoksi.
Tänään pitäisi alkaa keskittymään siihen että saisin vihdoinkin hommattua itselleni kulkukortin tähän viheliäiseen paikkaan. Olen kyllästynyt pujahtamaan sisään jonkun hyypiön vanavedessä joka aamu, eikä se nyt muutenkaan sovi että kuljen täällä ilman virallista kulkukorttia kun minulla kerran sellainen kaikkiin muihin vakiokohteisiini on.
Viime kuun palkka oli muuten netto kai kolme euroa ja muutamaa senttiä ylitse 1600€, eli siitä voitte sitten taas laskea että kannattiko taas vaivautua töihin ollenkaan tässä kuussa. Toisaalta nythän yhteiskunnassa on käynnissä tämä YT-buumi, joten mistäpä sitä tietää mitä tässä vielä syksyn ja talven mittaan tulee tapahtumaan. Olisihan se kieltämättä helpotus saada kenkää, niin sitten ei ainakaan työvoimatoimistokaan voisi muistaa minua karenssilla.
Viime viikon tiistaina päädyin iltakohteessani tilanteeseen, jossa minut kutsuttiin erään asiakasyrityksen tiloihin kohteessa kaitsemaan pienikokoista erityislasten ryhmää tai jotain sellaista. En voi ymmärtää että mitä joku erityisluokka teki tuollaisessa paikassa, mutta näyttivätpä he siellä kuitenkin olleen halusin sitä tai sitten en. Joka tapauksessa löysin erään tämän ryhmän jäsenen sekoilemasta pitkin kohteen käytäviä ja pistin sen jo aiemmin merkille, kunnes sitten lopuksi löysin hänet istumasta eräästä nurkasta. Tyyppi oli sellainen hyvä kun varmaan 18-vuotias ja melko hektisesti käyttäytyvä, jolle sitten pidin parhaimman auktoriteettini mukaisesti puheen aitoon "käyttäydy tai poistan sinut kylmästi"-tason puhuttelun. Lopulta sitten tyyppi poisti itsensä opettajan avustuksella, mutta jäin kyllä miettimään että miksi näitä erityislapsia pitää ylipäätään työntää tuollaisiin paikkoihin. Menisivät puistoihin istuskelemaan.. tai jotain.
Sain tulevan jakson vuorolistat, joista komeili todella odottamattomasti yksi viikonloppu poissaolollaan. Siis mitä helvettiä? Ennen olin joka toinen viikonloppu töissä ja joka toinen sitten vapaalla, kun nyt sitten ilmeisesti olen vain yhden viikonlopun töissä koko kuussa. Perin on hämärää ja sekavaa tällainenkin ratkaisu- lukeekohan työnjohto mahdollisesti tätä blogia?
Toisaalta viisi päivää pois töistä oli kyllä aikamoista luksusta. Kaiketi voisi sanoa että sain onneksi levätä, mutta sitten taas viime yö meni lakanoihin hikoillessa ja muutenkin unettomuudesta kärsiessä. En tosin ole aivan varma että johtuiko se työstä vai jostain muusta tällä kertaa.
On muuten perin helvetillisen ironista, että nyt näyttäisi että tämä puhelinvaihde-respa on tainnut tulla minulle kohteena jäädäkseen. Se on sinänsä ironista, että minulla olisi ollut erittäin lyhyen työmatkan ansiosta haluja tulla tänne ehkä noin puoli vuotta sitten, mutta ei nyt enää varsinkaan kun työmatka on nykyään melkein yli puolisen tuntia kaupungin toisesta päästä tänne. Aika tyypillistä että tännehän minä nyt sitten päädyin aivan sattumalta vakioksi puoli vuotta liian myöhään! Toisaalta tämä puhelinvaihde tässä kohteessa ei todellakaan ole vaivansa arvoista, sillä siihen tai lähinnä sinne soittaviin ihmisiin kyrpiintyy yllättävän äkkiä puhelinvaihteen melko anonyymin luonteen vuoksi.
Tänään pitäisi alkaa keskittymään siihen että saisin vihdoinkin hommattua itselleni kulkukortin tähän viheliäiseen paikkaan. Olen kyllästynyt pujahtamaan sisään jonkun hyypiön vanavedessä joka aamu, eikä se nyt muutenkaan sovi että kuljen täällä ilman virallista kulkukorttia kun minulla kerran sellainen kaikkiin muihin vakiokohteisiini on.
Viime kuun palkka oli muuten netto kai kolme euroa ja muutamaa senttiä ylitse 1600€, eli siitä voitte sitten taas laskea että kannattiko taas vaivautua töihin ollenkaan tässä kuussa. Toisaalta nythän yhteiskunnassa on käynnissä tämä YT-buumi, joten mistäpä sitä tietää mitä tässä vielä syksyn ja talven mittaan tulee tapahtumaan. Olisihan se kieltämättä helpotus saada kenkää, niin sitten ei ainakaan työvoimatoimistokaan voisi muistaa minua karenssilla.
Viime viikon tiistaina päädyin iltakohteessani tilanteeseen, jossa minut kutsuttiin erään asiakasyrityksen tiloihin kohteessa kaitsemaan pienikokoista erityislasten ryhmää tai jotain sellaista. En voi ymmärtää että mitä joku erityisluokka teki tuollaisessa paikassa, mutta näyttivätpä he siellä kuitenkin olleen halusin sitä tai sitten en. Joka tapauksessa löysin erään tämän ryhmän jäsenen sekoilemasta pitkin kohteen käytäviä ja pistin sen jo aiemmin merkille, kunnes sitten lopuksi löysin hänet istumasta eräästä nurkasta. Tyyppi oli sellainen hyvä kun varmaan 18-vuotias ja melko hektisesti käyttäytyvä, jolle sitten pidin parhaimman auktoriteettini mukaisesti puheen aitoon "käyttäydy tai poistan sinut kylmästi"-tason puhuttelun. Lopulta sitten tyyppi poisti itsensä opettajan avustuksella, mutta jäin kyllä miettimään että miksi näitä erityislapsia pitää ylipäätään työntää tuollaisiin paikkoihin. Menisivät puistoihin istuskelemaan.. tai jotain.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Hiljainen hulluus
Olin eilen illalla vielä ihan ylirasittunut siitä samaisen päivän respavuorosta. Kyseinen vuoro oli todellakin hektinen ja täynnä kaikenlaista sekoilua sekä ylityötä, että kesti hetken päästä taas takaisin yhteyteen omien ajatuksiensa kanssa.
En ole käynyt vissiin pian pariin kuukauteen salilla, joka on kyllä valitettavasti alkanut näkyäkin liikunnan vähäisyytenä. Eilen päätin suunnattoman henkisen kynnyksen ylitettyäni lähteä käymään työpäivän jälkeen salilla, joka olikin kyllä lopulta tosi hyvä idea ja antoi selkeästi paremman olon loppuiltaa kohden. Huomaan kuitenkin että jos pidän todella pitkiä taukoja salilla käymisestä, niin se kynnys sinne menemiseen kasvaa ja kasvaa. Eilen sain todellakin kamppailla itseni kanssa että pääsin sinne salille, mutta hyvä että sinne nyt sitten jaksoin mennä. Vietin aikaani siellä 45 minuutin verran, joka oli ihan sopiva kokonaisuuteen nähden.
Oikeastaan olisin halunnut mennä tänä aamuna salille myöskin kun tuo kipinä siihen taas palautui, mutta päätin uhrata sen ajan siihen että nukuin vähän pitempään tämän iltavuoron alkamisen johdosta.
Nyt sitten istutaan taas täällä iltakohteessa. Toivon mukaan loppuviikko olisi vapaata, sillä en nyt taas muista kuinka monta päivää putkeen olen heittänyt näitä töitä jo muutenkin. Pelkona ovat kuitenkin jatkuvat ylityöt, enkä oikein jaksa uskoa ettäkö minun annettaisiin olla rauhassa mukamas nämä kolme arkipäivää ennen viikonloppua muutenkaan. Noh, perjantaina on onneksi palkkapäivä, joten jotain iloa sentään on odotettavissa kunhan laskupinoista ensiksi selvitään.
Tässä kohteessa on todellakin aika hiljaista tällä hetkellä ja varmaan vielä tämän viikon ajan muutenkin. Työtahti on aika minimissä jättäen minut taas pohtimaan tätä omaa tilannettani vähän liiankin uutterasti.
Viime päivinä lehdissä on taas ollut kaikenlaisia YT-neuvotteluihin liittyviä uutisia eri firmoista. Se on tietysti vähän ikävää kuultavaa, sillä nuo mahdolliset irtisanottavien määrät tuntuvat kyllä siinä määrin huolestuttavilta, että sitä tuntuisi fiksuimmalta vaan yrittää pitää omastakin paskaduunistaan vaan kiinni niin tiukasti kuin vain pystyy.
Laskeskelin että jos saan työstäni sen noin 1700€ käteen kuussa, niin sillä elää kyllä täällä PK-seudullakin joten kuten kaikki seikat huomioonottaen. Tässä ammatissa kuitenkin tuohon summaan päästäkseen kuukaudessa pitää tehdä aika huomattavia määriä työtä, joten sinällään tällainen raataminen pidemmän päälle ei kuitenkaan voi olla se ratkaisu.
En ole käynyt vissiin pian pariin kuukauteen salilla, joka on kyllä valitettavasti alkanut näkyäkin liikunnan vähäisyytenä. Eilen päätin suunnattoman henkisen kynnyksen ylitettyäni lähteä käymään työpäivän jälkeen salilla, joka olikin kyllä lopulta tosi hyvä idea ja antoi selkeästi paremman olon loppuiltaa kohden. Huomaan kuitenkin että jos pidän todella pitkiä taukoja salilla käymisestä, niin se kynnys sinne menemiseen kasvaa ja kasvaa. Eilen sain todellakin kamppailla itseni kanssa että pääsin sinne salille, mutta hyvä että sinne nyt sitten jaksoin mennä. Vietin aikaani siellä 45 minuutin verran, joka oli ihan sopiva kokonaisuuteen nähden.
Oikeastaan olisin halunnut mennä tänä aamuna salille myöskin kun tuo kipinä siihen taas palautui, mutta päätin uhrata sen ajan siihen että nukuin vähän pitempään tämän iltavuoron alkamisen johdosta.
Nyt sitten istutaan taas täällä iltakohteessa. Toivon mukaan loppuviikko olisi vapaata, sillä en nyt taas muista kuinka monta päivää putkeen olen heittänyt näitä töitä jo muutenkin. Pelkona ovat kuitenkin jatkuvat ylityöt, enkä oikein jaksa uskoa ettäkö minun annettaisiin olla rauhassa mukamas nämä kolme arkipäivää ennen viikonloppua muutenkaan. Noh, perjantaina on onneksi palkkapäivä, joten jotain iloa sentään on odotettavissa kunhan laskupinoista ensiksi selvitään.
Tässä kohteessa on todellakin aika hiljaista tällä hetkellä ja varmaan vielä tämän viikon ajan muutenkin. Työtahti on aika minimissä jättäen minut taas pohtimaan tätä omaa tilannettani vähän liiankin uutterasti.
Viime päivinä lehdissä on taas ollut kaikenlaisia YT-neuvotteluihin liittyviä uutisia eri firmoista. Se on tietysti vähän ikävää kuultavaa, sillä nuo mahdolliset irtisanottavien määrät tuntuvat kyllä siinä määrin huolestuttavilta, että sitä tuntuisi fiksuimmalta vaan yrittää pitää omastakin paskaduunistaan vaan kiinni niin tiukasti kuin vain pystyy.
Laskeskelin että jos saan työstäni sen noin 1700€ käteen kuussa, niin sillä elää kyllä täällä PK-seudullakin joten kuten kaikki seikat huomioonottaen. Tässä ammatissa kuitenkin tuohon summaan päästäkseen kuukaudessa pitää tehdä aika huomattavia määriä työtä, joten sinällään tällainen raataminen pidemmän päälle ei kuitenkaan voi olla se ratkaisu.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Ei koskaan.. ja "ei koskaan"
Päädyin tosiaan näin maanantaiksi viikonloppuisen jälkeen tänne puhelinvaihde-respaani.
Paitsi että kuten olen aikaisemminkin kirjoitellut, niin tänne on helvetin vaikeaa päästä aamuisin sisälle niin tämä työtahti nyt sitten taas musertanut minut aikalailla. Tänä aamuna taas tuli ikäviä katseita joltain jääkiekkokassi-hemmolta, joka epäilevästi kyseli että minne olin menossa kun pyrin sisään.
Sitten sen jälkeen puhelinvaihteen hoitaminen on ollut aika normaalia, eikä kukaan erityisen mielipuolinen ole tänään soittanut tänne. Sen sijaan noin seitsemän eri asiakasta on yrittänyt hoitaa asioitaan kanssani samaan aikaan ihan jonoksi asti, mutta heidän asioidensa hoitamista on aikalailla vaikeuttanut mm. puhelinvaihteen hoitaminen.
Lisäksi rupeaa vituttamaan se tyyli miten tämän talon omat porukat unohtavat noita avainkorttejaan jatkuvalla syötöllä kotiinsa. Sitten aamulla tullaan rennosti kertomaan että tarvittaisiin väliaikaisia kulkulätkiä käyttöön. Luulisi nyt jumalauta että noilla palkoilla ja hienoilla titteleillä muistuisi se kulkukorttikin ottaa joka aamu mukaan.. Se nyt kumminkin sattuu olemaan ehkä tärkein asia sen oma itsensä lisäksi joka sinne duuniin pitää joka päivä tuoda.
Menin tuossa viikonlopulla tokaisemaan että mieluummin teen tätä kohdetta normaaleilla 8-16 työajoilla, kun että kykkisin tuolla iltakohteessani. No, iltakohteessa kyllä useimmiten kuolee tylsyyteen etenkin tällä hetkellä, mutta tässä kohteessa yksi vaksi tekee suurinpiirtein kahden ihmisen työt yhdellä palkalla. En nyt kyllä toisaalta ole kovin innoissani enää tästäkään kohteesta sen normaalien työaikojen johdosta, vaan se työn määrä sekä laatu alkaa olla sellaista että kenties parempi vaan happamoitua siellä iltakohteessa ilman sen kummempia tunnontuskia... vai?
Lisäksi tässä kohteessa on myös vähän se ongelma, että kohteen omat porukat eivät kovin joustavaa sakkia ole. Ensinnäkin tuntuu että heidän omat tehtävänsä ajavat aina siinä määrin ylitse, että paitsi vartijan hoitaessa puhelinvahdetta jää asiakaspalvelu sun muukin sitten yllättäen vartijan hartijoille. Pahimmillaan siis pitäisi vastata puhelimeen, ottaa asiakkaita vastaan sekä sitten vielä selvitellä unohtuneita kulkukortteja. Jotenkin aina vaan sopivasti kohteen omat urpot eivät sitten hoida hommiaan, joten sitä päätyy tosiaan tekemään kahden ihmisen hommat kerralla.
Eilen iltakohteessani pääsin myös ottamaan osaa taas jälleen asiakaspalvelutilanteeseen, jossa eräs mies meni availemaan ristikon takana olevan erään toisen asiakasyrityksen säilytyksessä olleita tavaroita. Kieltämättä tavarat eivät olleet lukittuna, mutta en olisi kyllä arvannut että tyyppi päättäisi spontaanisti raottaa kyseisten tavaroiden edessä olevaa rautaista veräjää ja sitten ruveta tonkimaan niitä. Selvisi että tyyppi oli ulkomaalainen, mutta hetkeä myöhemmin selvisi myös että tyypillä oli helvetin äänekäs ja kanamainen "pikkuvaimo", joka heti ilmaantui valistamaan meitä kovaäänisesti siitä kuinka meidän pitäisi ymmärtää että hän on ulkomaalainen ja kuinka me olemme suoranaisia moukkia kun esitämme asiamme kuulemma niin epäystävällisesti. Siinä vaiheessa toki vitutus ei juurikaan noussut, vaan otin asian ihan melko rennosti kaikki seikat huomioonottaen. Annoin naisen purkautua tyylillään, jonka jälkeen hän sitten katraineen laukkasi rullaportaisiin ja katosi eleettömästi.
Oikeastaan en jaksa enää välittää asiakaspalveluni laadusta. Jos minulle ollaan ilkeitä, olen ilkeä takaisin ja niin edelleen. Se on paras tapa (tai sitten ei ole) oppia kunnioittamaan muita ihmisiä ja saamaan kohtelua vähän kunnioittavampaan sävyyn kuin yleensä.
Paitsi että kuten olen aikaisemminkin kirjoitellut, niin tänne on helvetin vaikeaa päästä aamuisin sisälle niin tämä työtahti nyt sitten taas musertanut minut aikalailla. Tänä aamuna taas tuli ikäviä katseita joltain jääkiekkokassi-hemmolta, joka epäilevästi kyseli että minne olin menossa kun pyrin sisään.
Sitten sen jälkeen puhelinvaihteen hoitaminen on ollut aika normaalia, eikä kukaan erityisen mielipuolinen ole tänään soittanut tänne. Sen sijaan noin seitsemän eri asiakasta on yrittänyt hoitaa asioitaan kanssani samaan aikaan ihan jonoksi asti, mutta heidän asioidensa hoitamista on aikalailla vaikeuttanut mm. puhelinvaihteen hoitaminen.
Lisäksi rupeaa vituttamaan se tyyli miten tämän talon omat porukat unohtavat noita avainkorttejaan jatkuvalla syötöllä kotiinsa. Sitten aamulla tullaan rennosti kertomaan että tarvittaisiin väliaikaisia kulkulätkiä käyttöön. Luulisi nyt jumalauta että noilla palkoilla ja hienoilla titteleillä muistuisi se kulkukorttikin ottaa joka aamu mukaan.. Se nyt kumminkin sattuu olemaan ehkä tärkein asia sen oma itsensä lisäksi joka sinne duuniin pitää joka päivä tuoda.
Menin tuossa viikonlopulla tokaisemaan että mieluummin teen tätä kohdetta normaaleilla 8-16 työajoilla, kun että kykkisin tuolla iltakohteessani. No, iltakohteessa kyllä useimmiten kuolee tylsyyteen etenkin tällä hetkellä, mutta tässä kohteessa yksi vaksi tekee suurinpiirtein kahden ihmisen työt yhdellä palkalla. En nyt kyllä toisaalta ole kovin innoissani enää tästäkään kohteesta sen normaalien työaikojen johdosta, vaan se työn määrä sekä laatu alkaa olla sellaista että kenties parempi vaan happamoitua siellä iltakohteessa ilman sen kummempia tunnontuskia... vai?
Lisäksi tässä kohteessa on myös vähän se ongelma, että kohteen omat porukat eivät kovin joustavaa sakkia ole. Ensinnäkin tuntuu että heidän omat tehtävänsä ajavat aina siinä määrin ylitse, että paitsi vartijan hoitaessa puhelinvahdetta jää asiakaspalvelu sun muukin sitten yllättäen vartijan hartijoille. Pahimmillaan siis pitäisi vastata puhelimeen, ottaa asiakkaita vastaan sekä sitten vielä selvitellä unohtuneita kulkukortteja. Jotenkin aina vaan sopivasti kohteen omat urpot eivät sitten hoida hommiaan, joten sitä päätyy tosiaan tekemään kahden ihmisen hommat kerralla.
Eilen iltakohteessani pääsin myös ottamaan osaa taas jälleen asiakaspalvelutilanteeseen, jossa eräs mies meni availemaan ristikon takana olevan erään toisen asiakasyrityksen säilytyksessä olleita tavaroita. Kieltämättä tavarat eivät olleet lukittuna, mutta en olisi kyllä arvannut että tyyppi päättäisi spontaanisti raottaa kyseisten tavaroiden edessä olevaa rautaista veräjää ja sitten ruveta tonkimaan niitä. Selvisi että tyyppi oli ulkomaalainen, mutta hetkeä myöhemmin selvisi myös että tyypillä oli helvetin äänekäs ja kanamainen "pikkuvaimo", joka heti ilmaantui valistamaan meitä kovaäänisesti siitä kuinka meidän pitäisi ymmärtää että hän on ulkomaalainen ja kuinka me olemme suoranaisia moukkia kun esitämme asiamme kuulemma niin epäystävällisesti. Siinä vaiheessa toki vitutus ei juurikaan noussut, vaan otin asian ihan melko rennosti kaikki seikat huomioonottaen. Annoin naisen purkautua tyylillään, jonka jälkeen hän sitten katraineen laukkasi rullaportaisiin ja katosi eleettömästi.
Oikeastaan en jaksa enää välittää asiakaspalveluni laadusta. Jos minulle ollaan ilkeitä, olen ilkeä takaisin ja niin edelleen. Se on paras tapa (tai sitten ei ole) oppia kunnioittamaan muita ihmisiä ja saamaan kohtelua vähän kunnioittavampaan sävyyn kuin yleensä.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Syksyistä pohdintaa
Tuntuu että tuo kylmä sade on jatkunut lakkaamatta viimeiset kolme päivää.
Muutenkin tuntuu epätodelliselta että olen ollut viime torstaista lähtien taas päättymättömästi töissä aina tähän maanantaihin ja tiistaihin saakka tämän viikon puolelle. Loppuviikon pitäisi kertaalleen olla taas vapaana, mutta totta puhuen en usko ainakaan jokaisen päivän olevan vapaata. Pääasia kai kuitenkin että viikonloppu ja pari muuta päivää siitä loppupuolelta saadaan vapaaksi.
Periaatteessa on aika masentavaa ajatella että jo nyt kumuloituneen laskupinon nitistämiseksi on tehtävä aika paljon ylitöitä että rahat riittävät elämiseen ylipäätään. Voidaan tietysti kysyä että pitääkö sitä sitten elää niin kuin viimeistä päivää ettei palkka riitä laskuihin sellaisenaan, vaikka tuntuu kyllä vähän siltä että ei tässä nyt kovin paljoa näillä palkoilla juhlita vaikka kuinka ylityötä painettaisiinkin. Esimerkiksi nyt syksyä kohden tarvitsisin uudet kengät, sillä nämä vain vuoden vanhat ovat menneet melko kovassa käytössä rikki, mutta kaikkein halvinta kuminpalaa ei tietenkään kannata ostaa, kun kuitenkin se menee sitten ennen pitkää rikki. Harmillista ehkä tässä tilanteessa on eniten se, että ostin vuosi sitten ihan merkkikengät mustana nahkaisina Goretex-kalvolla puolikenkinä ihan näin työtehtäviäkin ajatellen, mutta kun tarjolla ei ollut tuolloin kuin omaa kokoani juuri ja juuri vastaava, niin ostin sitten sen typeryyttäni ja osittain muutenkin kenkäkaupoissa ravaamiseen tympääntyneenä. Havaitsin aika äkkiä että kengät olivat minulle liian pienet, eli nykyään lähes kauttaaltaan voidaan sanoa että koko 43 on minulle liian pieni ja jalkaan mahtuu 44. En nyt sitten ole käyttänyt noita kenkiä pitkään aikaan.
Vartijat usein valittavat huonosta palkastaan, mutta tosiasia taitaa kyllä olla että emmehän me oikein voi vaatia suurempaa palkkaa pahimmassa tapauksessa koulutuksella, joka on kestänyt yhteensä noin parisen viikkoa 40h+60h tuntimäärillä. Toki palkkatasokaan ei välttämättä juurikaan nouse vaikka näitä tämän alan tutkintoja kävisikin, mutta tulee muistaa että ilmeisesti suurin osa tämän alan työntekijöistä ei käy alan koulutuksia lävitse, vaan painaa peruskursseilla menemään vuosikaudet ellei jopa koko uraansa. Toisekseen en voi sanoa ettäkö oma työni tällä alalla on mitenkään erityisen fyysisesti rasittavaa- useimmiten ainakin näissä respakohteissa on hiljaista tai työtehtävät melko satunnaisia. Toisaalta olen kyllä joutunut kohteisiin joissa on hektistä ja pitää tietää yhtä sun toista kohteen menestyksekkääseen pyörittämiseen liittyvää- joka ei kyllä näy sitten millään palkassa.
Lisäksi onhan se sitten taas totta myös että tällä alalla löytyy tehtäviä joista maksetaan aivan liian vähän verrattuna niissä kohdattaviin vaaroihin tai ylipäätään työtehtäviin. Eräänä hyvänä esimerkkinä on myymälävartiointi sekä vaikkapa järjestyksenvalvonta. Myymäläpuolen hommissa oli tosiaan ainakin siinä kohteessa missä itse kävin pelkäämässä niin se ongelma, että paitsi että siellä oli fyysisesti melko vaarallista, niin myymäläpuolen porukoiden mielestä vartijan tehtäviin kuului korien keräily jonain lisähommana.
Olen kuitenkin alkanut ymmärtämään sen monien muiden ammattien työtä seuratessani tämän työn ohessa että lopulta ainakin itselleni on osunut kohdalle enimmäkseen kohteita joissa ei juurikaan tarvitse tehdä mitään palkkansa eteen työpäivän aikana. Loputonta seisoskelua ja istuskeluahan nuo vuorot usein ovat, joten pitäisi kai olla onnellinen että tämän TES:n alaisuudessa moisesta maksetaan edes se 10.68€ tunnissa. Vähän ennen vuodenvaihdetta tästä touhusta maksetaan minulle sitten ikälisinään se 10.96€ tunnissa.
Toisaalta alan vaiettu fakta on myös se että jokaisen vartiointiliikkeen on alettava tarjoamaan ainakin epävirallisesti vartijoidensa kylkiäisiksi jotain oheispalveluita, sillä kovin moni asiakasyritys ei enää vain halua jotain ukkoa seisomaan nurkkaan koko vuoroksi tekemättä mitään. Sanoisin omien havaintojen perusteella että tosi moni alan firma on päättänyt että perinteinen vartiointi on suurelti kuollut, ja tilalle on tullut se trendi että vartija vartioi kun kykenee, mutta päätyy kaupan puolella hyllyttämään tavaroita ja ottamaan osaa koriralliin, kun sitten respassa ja paikallisvartiointikohteissa ei aina olla kovin kaukana jostain vahtimestarista tai toimistoassistentista, joka hoitaa postitukset, kattaukset yms. epämääräiset lisätehtävät.
Veikkaan ja näen jo nytkin vartiointiliikkeiden joutuvan muuntautumaan monipalveluyrityksiksi. Eräs pahin alan silmänlume on se miten konkreettiseen vartiointiin vartijan koulutukseen tähtäväät peruskurssit keskittyvät, kun sitten huomaatkin että aika montaa asiaa ei edes otettu puheeksi kurssilla päätyessäsi nyt vaikkapa johonkin hiljaiseen puomivartioon, kuolleeseen respaan tai muumioituneeseen valvomoon lähinnä viihdyttämään itseäsi pitkien vuorojen ratoksi. Voin sanoa että noin 90% työ oli täysin erilaista työtehtäviltään käytännössä niiden kurssien jälkeen kuin sen kuvan perusteella mitä peruskurssit antoivat ymmärtää.
Toki onhan tuo myymäläpuolen vartiointikin sinänsä kai sitä perinteisempää vartiointia, mutta siihenkin näytetään ympättävän aika paljon kaikenlaista epäolennaista, jonka ainakin itse koin haittavaan sitä varsinaista päätehtävää miksi siellä edes olen vartioimassa. Siihen saa kuitenkin tottua että vartijana aika monessa kohteessa päädyt tekemään joko päätöiksesi tai ainakin enemmän tai vähemmän jotain "oheishommaa", joka voi pahimmillaan tarkoittaa ainakin joissain tapauksissa jonkinlaista muuntautumista siivoojaksi, talonmieheksi ja vartijaksi työtehtävinesi.
Väittäisin että tässä ammatissa sitä päätyy kyllä sitten aikamoiseksi sekatyömieheksi profiililtaan. Auloissa olet aikalailla epämääräinen toimistopuolen sekatyömies ja kenties vähän kiinteistöpuolenkin, kun muissa kohteissa arkitodellisuus voi olla melkein mitä vaan.
Muutenkin tuntuu epätodelliselta että olen ollut viime torstaista lähtien taas päättymättömästi töissä aina tähän maanantaihin ja tiistaihin saakka tämän viikon puolelle. Loppuviikon pitäisi kertaalleen olla taas vapaana, mutta totta puhuen en usko ainakaan jokaisen päivän olevan vapaata. Pääasia kai kuitenkin että viikonloppu ja pari muuta päivää siitä loppupuolelta saadaan vapaaksi.
Periaatteessa on aika masentavaa ajatella että jo nyt kumuloituneen laskupinon nitistämiseksi on tehtävä aika paljon ylitöitä että rahat riittävät elämiseen ylipäätään. Voidaan tietysti kysyä että pitääkö sitä sitten elää niin kuin viimeistä päivää ettei palkka riitä laskuihin sellaisenaan, vaikka tuntuu kyllä vähän siltä että ei tässä nyt kovin paljoa näillä palkoilla juhlita vaikka kuinka ylityötä painettaisiinkin. Esimerkiksi nyt syksyä kohden tarvitsisin uudet kengät, sillä nämä vain vuoden vanhat ovat menneet melko kovassa käytössä rikki, mutta kaikkein halvinta kuminpalaa ei tietenkään kannata ostaa, kun kuitenkin se menee sitten ennen pitkää rikki. Harmillista ehkä tässä tilanteessa on eniten se, että ostin vuosi sitten ihan merkkikengät mustana nahkaisina Goretex-kalvolla puolikenkinä ihan näin työtehtäviäkin ajatellen, mutta kun tarjolla ei ollut tuolloin kuin omaa kokoani juuri ja juuri vastaava, niin ostin sitten sen typeryyttäni ja osittain muutenkin kenkäkaupoissa ravaamiseen tympääntyneenä. Havaitsin aika äkkiä että kengät olivat minulle liian pienet, eli nykyään lähes kauttaaltaan voidaan sanoa että koko 43 on minulle liian pieni ja jalkaan mahtuu 44. En nyt sitten ole käyttänyt noita kenkiä pitkään aikaan.
Vartijat usein valittavat huonosta palkastaan, mutta tosiasia taitaa kyllä olla että emmehän me oikein voi vaatia suurempaa palkkaa pahimmassa tapauksessa koulutuksella, joka on kestänyt yhteensä noin parisen viikkoa 40h+60h tuntimäärillä. Toki palkkatasokaan ei välttämättä juurikaan nouse vaikka näitä tämän alan tutkintoja kävisikin, mutta tulee muistaa että ilmeisesti suurin osa tämän alan työntekijöistä ei käy alan koulutuksia lävitse, vaan painaa peruskursseilla menemään vuosikaudet ellei jopa koko uraansa. Toisekseen en voi sanoa ettäkö oma työni tällä alalla on mitenkään erityisen fyysisesti rasittavaa- useimmiten ainakin näissä respakohteissa on hiljaista tai työtehtävät melko satunnaisia. Toisaalta olen kyllä joutunut kohteisiin joissa on hektistä ja pitää tietää yhtä sun toista kohteen menestyksekkääseen pyörittämiseen liittyvää- joka ei kyllä näy sitten millään palkassa.
Lisäksi onhan se sitten taas totta myös että tällä alalla löytyy tehtäviä joista maksetaan aivan liian vähän verrattuna niissä kohdattaviin vaaroihin tai ylipäätään työtehtäviin. Eräänä hyvänä esimerkkinä on myymälävartiointi sekä vaikkapa järjestyksenvalvonta. Myymäläpuolen hommissa oli tosiaan ainakin siinä kohteessa missä itse kävin pelkäämässä niin se ongelma, että paitsi että siellä oli fyysisesti melko vaarallista, niin myymäläpuolen porukoiden mielestä vartijan tehtäviin kuului korien keräily jonain lisähommana.
Olen kuitenkin alkanut ymmärtämään sen monien muiden ammattien työtä seuratessani tämän työn ohessa että lopulta ainakin itselleni on osunut kohdalle enimmäkseen kohteita joissa ei juurikaan tarvitse tehdä mitään palkkansa eteen työpäivän aikana. Loputonta seisoskelua ja istuskeluahan nuo vuorot usein ovat, joten pitäisi kai olla onnellinen että tämän TES:n alaisuudessa moisesta maksetaan edes se 10.68€ tunnissa. Vähän ennen vuodenvaihdetta tästä touhusta maksetaan minulle sitten ikälisinään se 10.96€ tunnissa.
Toisaalta alan vaiettu fakta on myös se että jokaisen vartiointiliikkeen on alettava tarjoamaan ainakin epävirallisesti vartijoidensa kylkiäisiksi jotain oheispalveluita, sillä kovin moni asiakasyritys ei enää vain halua jotain ukkoa seisomaan nurkkaan koko vuoroksi tekemättä mitään. Sanoisin omien havaintojen perusteella että tosi moni alan firma on päättänyt että perinteinen vartiointi on suurelti kuollut, ja tilalle on tullut se trendi että vartija vartioi kun kykenee, mutta päätyy kaupan puolella hyllyttämään tavaroita ja ottamaan osaa koriralliin, kun sitten respassa ja paikallisvartiointikohteissa ei aina olla kovin kaukana jostain vahtimestarista tai toimistoassistentista, joka hoitaa postitukset, kattaukset yms. epämääräiset lisätehtävät.
Veikkaan ja näen jo nytkin vartiointiliikkeiden joutuvan muuntautumaan monipalveluyrityksiksi. Eräs pahin alan silmänlume on se miten konkreettiseen vartiointiin vartijan koulutukseen tähtäväät peruskurssit keskittyvät, kun sitten huomaatkin että aika montaa asiaa ei edes otettu puheeksi kurssilla päätyessäsi nyt vaikkapa johonkin hiljaiseen puomivartioon, kuolleeseen respaan tai muumioituneeseen valvomoon lähinnä viihdyttämään itseäsi pitkien vuorojen ratoksi. Voin sanoa että noin 90% työ oli täysin erilaista työtehtäviltään käytännössä niiden kurssien jälkeen kuin sen kuvan perusteella mitä peruskurssit antoivat ymmärtää.
Toki onhan tuo myymäläpuolen vartiointikin sinänsä kai sitä perinteisempää vartiointia, mutta siihenkin näytetään ympättävän aika paljon kaikenlaista epäolennaista, jonka ainakin itse koin haittavaan sitä varsinaista päätehtävää miksi siellä edes olen vartioimassa. Siihen saa kuitenkin tottua että vartijana aika monessa kohteessa päädyt tekemään joko päätöiksesi tai ainakin enemmän tai vähemmän jotain "oheishommaa", joka voi pahimmillaan tarkoittaa ainakin joissain tapauksissa jonkinlaista muuntautumista siivoojaksi, talonmieheksi ja vartijaksi työtehtävinesi.
Väittäisin että tässä ammatissa sitä päätyy kyllä sitten aikamoiseksi sekatyömieheksi profiililtaan. Auloissa olet aikalailla epämääräinen toimistopuolen sekatyömies ja kenties vähän kiinteistöpuolenkin, kun muissa kohteissa arkitodellisuus voi olla melkein mitä vaan.
Masennusta vai uupumusta
Luin tänään heti tänne työpaikalle saavuttuani Hesarin nettiversiosta tämän saman vanhan vuodatuksen siitä kuinka virallista sairauslomaa ei saa syyllä että on "työuupunut". Sen sijaan masennuksen ollessa kyseessä sitä saikkua kyllä kirjoitetaan.
Tässä vielä linkki uutiseen.
Kun nyt mietin tätä omaa tilannettani, niin väkisinkin tuntuu hiustenhalkomiselta väittää ettenkö olisi samalla masentunut kuin työuupunutkin. Jossain vaiheessa masennus on hiipinyt mukaan tähän työuupumuksen kuvioon kylkiäiseksi oikeastaan osaltaan varmaan tässä työssä jatkuvana koettujen epäonnistumisten ja muutenkin melko kaoottisten työolojen johdosta. Omalta osaltani masennus ruokkii työuupumusta ja työuupumus ruokkii masennusta.
Omiin kokemuksiin perustuen aika monessa vähän läheltäkin seuratussa tapauksessa työuupumus nimenomaan on kiertoilmaus masennukselle tai masennus oireyhtymänä kuuluu työuupumukseen. En ainakaan itse voi väittää ettenkö olisi samalla masentunut ja työuupunut- vaikka tietysti sitä sopii pohtia että kumpaa olin ensin.
Kyllä työuupumukseen aika varmasti sisältyy monella ihmisellä masennustakin taustalla. Siihen en jaksa uskoa ettäkö ne ongelmat olisivat vain sen työn takia päällä, vaan masennus varmasti vaikuttaa selkeänä osana sen työuupuneen elämään todella monessa tapauksessa muutenkin muihinkin elämän osa-alueisiin. Kyllä minä ainakin pidän omaa työuupumustani ja kaikkia muita juttuja joita siihen sisältyy "sairautena" sinänsä vähintäänkin henkisellä tasolla. Valitettavasti tähän kuvioon sisältyy myös masennusta omalta osaltani.
On kyllä jokseenkin hiustenhalkomista väittää että jos on työuupunut niin sitten ei ole missään nimessä masentunut. Minusta useimpiin työuupumus-tapauksiin liittyy masennusta, mutta se ei tietenkään ole minun asiana määrittää että onko masennus johtanut työuupumukseen vai työuupumus masennukseen. Joka tapauksessa minusta ei ole mitenkään häpeällistä masentua työuupumuksen vanavedessä tai olla masentunut jo ennen sen alkamista. Väitän että huonot työolot ruokkivat vain enemmän masennukseen alttiita ihmisiä entisestään, eikä asialle nyt oikeastaan voi mitään ennen kuin vaihtaa työpaikkaa tai päätyy muunlaisiin ja samankaltaisiin ratkaisuihin.
Kun nyt sitten poiketaan aiheesta, niin syksy on todellakin päällä ja erittäin kovan vetisenä. En ole oikeastaan koskaan aiemminkaan pitänyt syksystä enkä liioin talvestakaan, jolloin aikaisemmat masennuskauteni ovat oikein tiivistyneet. Seuraava rankka paikka tulee olemaan Joulu, joka oli viime vuonnakin melko ikävää aikaa sen tekopirteän luonteensa johdosta. Nyt kuitenkin tässä märässä syksyssä tarpoessa olen alkanut taas vajoamaan sellaiseen olotilaan etten enää kestä tätä paskaa duunia ja että hypin seinille jos tämä yhtään jatkuu. Oikeastaan tämä viikonloppukin taas töissä on ollut äärimmäisen passiivinen ja työtehtäviltään niukka, jolloin en ole oikein saanut aikaani kulumaan. Netin selaaminen töissä sen melkein kymmenen tuntia ei ole enää mikään etuoikeus, vaan melkeinpä ainoa tapa saada mitenkään aikaansa kulumaan.
Oikeastaan tuntuu että tämä ahdistus on tällä kertaa lähtenyt liikkeelle siitä että muutama läheinen tai sanotaanko että "tuttu" ihminen on vaihtanut työpaikkaa äärimmäisestä paskaduunista ihan kohtuullisesti palkattuihinkin hommiin. Eräs toinen pitkäaikainen ystävä on valmistumassa kandidaatiksi ihan varteenotettavalta alalta, ja minä edelleen painan aika lähelle minimipalkkaisena näitä hommia missä mitään ei oikeastaan tapahdu ja asiakaspalvelu on lähinnä vittuilun eri muotojen kestämistä päivästä toiseen.
Olen nyt täysin rehellinen lukijoille kun totean, että ehkä jokseenkin hieman potuttaa se että tietyille ihmisille työn vaihtaminen toiseen on niin hirveän helppoa koulutustaustasta huolimatta. He ovat kuitenkin käyneet sellaisia tutkintoja, joilla näyttää olevan kysyntää työmarkkinoilla tällä hetkellä. Itsekin tuntuu että kun kuulen tuttavien onnistuneen pakenemaan jostain paskaduunista, niin mieli tekisi juosta perässä niin kuin laukkaava tiikeri ulos vankilahäkistään- vaan unohtaen että kaulassa heiluvat rautaiset tämän työn ja toimeentulon varmistamisen vahvistamat kahleet, jotka pysäyttävät pakomatkani kivuliaasti ja tehokkasti vielä joksikin aikaa.
Tässä vielä linkki uutiseen.
Kun nyt mietin tätä omaa tilannettani, niin väkisinkin tuntuu hiustenhalkomiselta väittää ettenkö olisi samalla masentunut kuin työuupunutkin. Jossain vaiheessa masennus on hiipinyt mukaan tähän työuupumuksen kuvioon kylkiäiseksi oikeastaan osaltaan varmaan tässä työssä jatkuvana koettujen epäonnistumisten ja muutenkin melko kaoottisten työolojen johdosta. Omalta osaltani masennus ruokkii työuupumusta ja työuupumus ruokkii masennusta.
Omiin kokemuksiin perustuen aika monessa vähän läheltäkin seuratussa tapauksessa työuupumus nimenomaan on kiertoilmaus masennukselle tai masennus oireyhtymänä kuuluu työuupumukseen. En ainakaan itse voi väittää ettenkö olisi samalla masentunut ja työuupunut- vaikka tietysti sitä sopii pohtia että kumpaa olin ensin.
Kyllä työuupumukseen aika varmasti sisältyy monella ihmisellä masennustakin taustalla. Siihen en jaksa uskoa ettäkö ne ongelmat olisivat vain sen työn takia päällä, vaan masennus varmasti vaikuttaa selkeänä osana sen työuupuneen elämään todella monessa tapauksessa muutenkin muihinkin elämän osa-alueisiin. Kyllä minä ainakin pidän omaa työuupumustani ja kaikkia muita juttuja joita siihen sisältyy "sairautena" sinänsä vähintäänkin henkisellä tasolla. Valitettavasti tähän kuvioon sisältyy myös masennusta omalta osaltani.
On kyllä jokseenkin hiustenhalkomista väittää että jos on työuupunut niin sitten ei ole missään nimessä masentunut. Minusta useimpiin työuupumus-tapauksiin liittyy masennusta, mutta se ei tietenkään ole minun asiana määrittää että onko masennus johtanut työuupumukseen vai työuupumus masennukseen. Joka tapauksessa minusta ei ole mitenkään häpeällistä masentua työuupumuksen vanavedessä tai olla masentunut jo ennen sen alkamista. Väitän että huonot työolot ruokkivat vain enemmän masennukseen alttiita ihmisiä entisestään, eikä asialle nyt oikeastaan voi mitään ennen kuin vaihtaa työpaikkaa tai päätyy muunlaisiin ja samankaltaisiin ratkaisuihin.
Kun nyt sitten poiketaan aiheesta, niin syksy on todellakin päällä ja erittäin kovan vetisenä. En ole oikeastaan koskaan aiemminkaan pitänyt syksystä enkä liioin talvestakaan, jolloin aikaisemmat masennuskauteni ovat oikein tiivistyneet. Seuraava rankka paikka tulee olemaan Joulu, joka oli viime vuonnakin melko ikävää aikaa sen tekopirteän luonteensa johdosta. Nyt kuitenkin tässä märässä syksyssä tarpoessa olen alkanut taas vajoamaan sellaiseen olotilaan etten enää kestä tätä paskaa duunia ja että hypin seinille jos tämä yhtään jatkuu. Oikeastaan tämä viikonloppukin taas töissä on ollut äärimmäisen passiivinen ja työtehtäviltään niukka, jolloin en ole oikein saanut aikaani kulumaan. Netin selaaminen töissä sen melkein kymmenen tuntia ei ole enää mikään etuoikeus, vaan melkeinpä ainoa tapa saada mitenkään aikaansa kulumaan.
Oikeastaan tuntuu että tämä ahdistus on tällä kertaa lähtenyt liikkeelle siitä että muutama läheinen tai sanotaanko että "tuttu" ihminen on vaihtanut työpaikkaa äärimmäisestä paskaduunista ihan kohtuullisesti palkattuihinkin hommiin. Eräs toinen pitkäaikainen ystävä on valmistumassa kandidaatiksi ihan varteenotettavalta alalta, ja minä edelleen painan aika lähelle minimipalkkaisena näitä hommia missä mitään ei oikeastaan tapahdu ja asiakaspalvelu on lähinnä vittuilun eri muotojen kestämistä päivästä toiseen.
Olen nyt täysin rehellinen lukijoille kun totean, että ehkä jokseenkin hieman potuttaa se että tietyille ihmisille työn vaihtaminen toiseen on niin hirveän helppoa koulutustaustasta huolimatta. He ovat kuitenkin käyneet sellaisia tutkintoja, joilla näyttää olevan kysyntää työmarkkinoilla tällä hetkellä. Itsekin tuntuu että kun kuulen tuttavien onnistuneen pakenemaan jostain paskaduunista, niin mieli tekisi juosta perässä niin kuin laukkaava tiikeri ulos vankilahäkistään- vaan unohtaen että kaulassa heiluvat rautaiset tämän työn ja toimeentulon varmistamisen vahvistamat kahleet, jotka pysäyttävät pakomatkani kivuliaasti ja tehokkasti vielä joksikin aikaa.
lauantai 22. syyskuuta 2012
Ylityötilanteesta
On tosiasia että tässä duunissa tulee painettua ylitöitä itseasiassa jonkin verran per kolmiviikkoinen jakso.
Käymme jatkuvaa väsytystaistelua avovaimoni kanssa siitä että mikä on järkevää työntekoa määrän osalta ja mikä ei. Olen ennenkin kertonut että "työviikkoni" voivat melko usein venyä noin kymmeneen tai yhdeksään päivään putkessa, jolloin noina päivinä voi olla käytössä kolmekin eri työaikaa eri vuoroissa. Sen sijaan yötöitä en ole tehnyt enkä aiokaan tehdä, sillä ne ovat minusta luonteensa vuoksi poissuljettuja aivan täysin.
Alusta lähtien työmääräni ovat tasaisesti nousseet sitä mukaa kun olen saanut alleni uusia kohteita ja sitä mukaa kun esimiehet ovat alkaneet ymmärtämään että minua voi sijoitella melkein minne vain ja jälki on aina vähintäänkin kohtuullista. Nyt kuitenkin etenkin kesän jälkeen syksyn edettyä olen huomannut että yhdeksänkin päivän työputket ovat alkaneet olemaan aikalailla normeja, sillä aina tuntuu että joku on lähdössä firmasta, sairauslomalla tai muuten vaan kykenemätön hoitamaan hommiaan. Tällöin sitten soitellaan minulle tai pyydetään lähtemään töihin.
Ylityötilanne on kohdallani huolestuttava. Vaikka vapaita näistä putkista kertyykin, niin harvoin niitä saa pitää kovin montaa putkeen. Olen myös naittanut viikonloppuni tälle työlle siten, että puolet joka kuukauden viikonlopuista olen töissä tässä iltakohteessani.
Miksi sitten teen tätä työtä näin innokkaasti vaikka en siitä selkeästikään pidä? Kyse ei ole mistään viha-rakkaussuhteesta, vaan ihan kylmästi siitä että tarvitsen rahaa niin laskuihin kuin yleiseenkin elämiseen siinä määrin, että pelkällä standardimäärän työtuntimäärällä ei oikeastaan elä kovinkaan normaalisti. Vielä viime vuonna minulla oli kolmen kuukauden sisällä muutamia sellaisia jaksoja jolloin en tehnyt ylitöitä ja työvuorolistat pysyivät 99% muuttumattomina koko ajan. Palkka kyllä kilahti tilille parin viikon välein, mutta ei se siltikään kovinkaan häävi ollut pitkillä iltavuoroilla ja viikonlopuillakaan.
Sanoisin omasta kokemuksesta että tällä alalla on lähes pakko tehdä ylitöitä jos tällä palkalla meinaa pärjätä. On kuitenkin aivan totta että tällä palkalla ja näillä työtuntimäärillä mikään seikka ei ole vertailukelpoinen, mutta tosiasia se silti on että etenkin täällä PK-seudun ytimessä asuessaan on pakko saada rahaa elämiseen ihan yhtä paljon pikkupalkkaisena vartijana kuin jonainen korkeakoulun käyneenä firman toimihenkilönäkin.
Vielä viime vuonna nämä ylityöt olivat kausiluontoista herkkua. Ne pitivät jotenkin kutinsa melko satunnaisena ilmiönä, mutta nykyään ylityöt ovat normi niillekin päiville kun vuorolistassa pitäisi olla vapaata ehkä päivän tai pari per viikko.
Olen kyllä jo nytkin kieltäytynyt muutamista ylityövuoroista ihan vaan levon takia, mutta ehkä pahin asia tajuta tässä vaiheessa on kenties se että nämä tällaiset mittavat työputket ja niukat vapaat tulevat olemaan kenties asioita jotka ovat tulleet jäädäkseen työelämääni. Samalla kuitenkin tämäkin uusi kehittynyt ilmiö on aivan omiaan saamaan minua jättämään nämä työt ennen pitkää sikseen, sillä ei ihmistä ole tehty tällaisia putkia tekemään kovinkaan pitkiä kausia muutenkaan.
Jokainen kavereistani, sukulaisista ja tutuista neuvoo minua tässä tilanteessa samaan tyyliin. Kaikki huutavat kuorossa että minun pitäisi lähteä ja jättää tämä työ taakseni kokonaan, mutta monikaan heistä ei ymmärrä että pääasiallisena tulonlähteenä toimivan palkkatyön lopettaminen kuin seinään ei ole ihan yhden illan juttu, vaan se vaatii ponnisteluja näinkin vaatimattomilla lähtökohdilla melkoisen verran.
Toisinaan kun joku kommentoi näitä postauksiani, niin ilme tulee sellaisia sanankäänteitä kun että "olet selkeästi sopeutumaton alalle" tai jotain vastaavaa. Mielestäni olen helvetin sopiva alalle, sillä teen paljon töitä pikkupalkalla juurikaan mukisematta eikä minun jälkeeni juurikaan kukaan soittele toimistolle ja valita paskasta työnlaadusta. Sen sijaan siinä mielessä olen kyllä tosi soveltumaton alalle, kun masennun jatkuvasta työtaakasta, erinäisten paska-asiakkaiden kusitolppana toimimisesta ja muutenkin melko passiivisesta työmuodosta jossa henkilökohtaisia osaamisen alueitani ei juurikaan hyödynnettä. Kysyn usein itseltäni että onko turva-ala liian "hyvä" minua kohtaan vai olenko vain minä liian monipuolinen turva-alan töihin?
Käymme jatkuvaa väsytystaistelua avovaimoni kanssa siitä että mikä on järkevää työntekoa määrän osalta ja mikä ei. Olen ennenkin kertonut että "työviikkoni" voivat melko usein venyä noin kymmeneen tai yhdeksään päivään putkessa, jolloin noina päivinä voi olla käytössä kolmekin eri työaikaa eri vuoroissa. Sen sijaan yötöitä en ole tehnyt enkä aiokaan tehdä, sillä ne ovat minusta luonteensa vuoksi poissuljettuja aivan täysin.
Alusta lähtien työmääräni ovat tasaisesti nousseet sitä mukaa kun olen saanut alleni uusia kohteita ja sitä mukaa kun esimiehet ovat alkaneet ymmärtämään että minua voi sijoitella melkein minne vain ja jälki on aina vähintäänkin kohtuullista. Nyt kuitenkin etenkin kesän jälkeen syksyn edettyä olen huomannut että yhdeksänkin päivän työputket ovat alkaneet olemaan aikalailla normeja, sillä aina tuntuu että joku on lähdössä firmasta, sairauslomalla tai muuten vaan kykenemätön hoitamaan hommiaan. Tällöin sitten soitellaan minulle tai pyydetään lähtemään töihin.
Ylityötilanne on kohdallani huolestuttava. Vaikka vapaita näistä putkista kertyykin, niin harvoin niitä saa pitää kovin montaa putkeen. Olen myös naittanut viikonloppuni tälle työlle siten, että puolet joka kuukauden viikonlopuista olen töissä tässä iltakohteessani.
Miksi sitten teen tätä työtä näin innokkaasti vaikka en siitä selkeästikään pidä? Kyse ei ole mistään viha-rakkaussuhteesta, vaan ihan kylmästi siitä että tarvitsen rahaa niin laskuihin kuin yleiseenkin elämiseen siinä määrin, että pelkällä standardimäärän työtuntimäärällä ei oikeastaan elä kovinkaan normaalisti. Vielä viime vuonna minulla oli kolmen kuukauden sisällä muutamia sellaisia jaksoja jolloin en tehnyt ylitöitä ja työvuorolistat pysyivät 99% muuttumattomina koko ajan. Palkka kyllä kilahti tilille parin viikon välein, mutta ei se siltikään kovinkaan häävi ollut pitkillä iltavuoroilla ja viikonlopuillakaan.
Sanoisin omasta kokemuksesta että tällä alalla on lähes pakko tehdä ylitöitä jos tällä palkalla meinaa pärjätä. On kuitenkin aivan totta että tällä palkalla ja näillä työtuntimäärillä mikään seikka ei ole vertailukelpoinen, mutta tosiasia se silti on että etenkin täällä PK-seudun ytimessä asuessaan on pakko saada rahaa elämiseen ihan yhtä paljon pikkupalkkaisena vartijana kuin jonainen korkeakoulun käyneenä firman toimihenkilönäkin.
Vielä viime vuonna nämä ylityöt olivat kausiluontoista herkkua. Ne pitivät jotenkin kutinsa melko satunnaisena ilmiönä, mutta nykyään ylityöt ovat normi niillekin päiville kun vuorolistassa pitäisi olla vapaata ehkä päivän tai pari per viikko.
Olen kyllä jo nytkin kieltäytynyt muutamista ylityövuoroista ihan vaan levon takia, mutta ehkä pahin asia tajuta tässä vaiheessa on kenties se että nämä tällaiset mittavat työputket ja niukat vapaat tulevat olemaan kenties asioita jotka ovat tulleet jäädäkseen työelämääni. Samalla kuitenkin tämäkin uusi kehittynyt ilmiö on aivan omiaan saamaan minua jättämään nämä työt ennen pitkää sikseen, sillä ei ihmistä ole tehty tällaisia putkia tekemään kovinkaan pitkiä kausia muutenkaan.
Jokainen kavereistani, sukulaisista ja tutuista neuvoo minua tässä tilanteessa samaan tyyliin. Kaikki huutavat kuorossa että minun pitäisi lähteä ja jättää tämä työ taakseni kokonaan, mutta monikaan heistä ei ymmärrä että pääasiallisena tulonlähteenä toimivan palkkatyön lopettaminen kuin seinään ei ole ihan yhden illan juttu, vaan se vaatii ponnisteluja näinkin vaatimattomilla lähtökohdilla melkoisen verran.
Toisinaan kun joku kommentoi näitä postauksiani, niin ilme tulee sellaisia sanankäänteitä kun että "olet selkeästi sopeutumaton alalle" tai jotain vastaavaa. Mielestäni olen helvetin sopiva alalle, sillä teen paljon töitä pikkupalkalla juurikaan mukisematta eikä minun jälkeeni juurikaan kukaan soittele toimistolle ja valita paskasta työnlaadusta. Sen sijaan siinä mielessä olen kyllä tosi soveltumaton alalle, kun masennun jatkuvasta työtaakasta, erinäisten paska-asiakkaiden kusitolppana toimimisesta ja muutenkin melko passiivisesta työmuodosta jossa henkilökohtaisia osaamisen alueitani ei juurikaan hyödynnettä. Kysyn usein itseltäni että onko turva-ala liian "hyvä" minua kohtaan vai olenko vain minä liian monipuolinen turva-alan töihin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)